...

VIENNIN KOHDEMAANA NIGERIA Jaakko Kurvinen Liiketalous ja matkailu

by user

on
Category: Documents
33

views

Report

Comments

Transcript

VIENNIN KOHDEMAANA NIGERIA Jaakko Kurvinen Liiketalous ja matkailu
Jaakko Kurvinen
VIENNIN KOHDEMAANA NIGERIA
Liiketalous ja matkailu
2013
VAASAN AMMATTIKORKEAKOULU
Liiketalous
TIIVISTELMÄ
Tekijä
Opinnäytetyön nimi
Vuosi
Kieli
Sivumäärä
Ohjaaja
Jaakko Kurvinen
Viennin kohdemaana Nigeria
2013
suomi
65 + 1 liite
Leena Pommelin-Andrejeff
Tutkin opinnäytetyössäni vientiä Nigeriaan. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millainen on vientiprosessi Nigeriaan ja mitä haasteita yritykset kohtaavat
prosessin aikana. Tutkimuksen tehtävänä oli tuottaa informaatiota yrityksille, jotka aikovat hakeutua Nigerian markkinoille.
Työn teoriaosuudessa perehdytään Nigeriaan maana ja käydään läpi viennin asiakirjoja, kuljetusmuotoja sekä kansainvälisiä toimituslausekkeita. Teoriaosuudessa
tarkastellaan myös vientikaupan maksuehtoja ja maksutapoja.
Empiirinen osuus toteutettiin kvalitatiivisena teemahaastatteluna. Teemahaastattelu on puolistrukturoitu haastattelu, jossa keskustellaan eri teemoista. Haastattelun
teemat liittyivät Nigeriaan kohdistuvaan vientiin. Tutkimuksessa on haastateltu
viennin asiantuntijoita.
Tutkimustulokset osoittivat, että erityisesti haasteita muodostavat korruptio ja
vientisäännösten muutokset. Ongelmia kohdataan myös tullauksessa vientiasiakirjojen virheellisyyden vuoksi. Kaupan onnistumisen edellytyksiä ovat paikalliset
kontaktit ja luotettavat kauppakumppanit. Nigerialaisen kaupankäyntikulttuurin
tunteminen on myös tärkeää.
Avainsanat
Nigeria, vienti, vientiprosessi
VAASAN AMMATTIKORKEAKOULU
UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES
International Business
ABSTRACT
Author
Title
Year
Language
Pages
Name of Supervisor
Jaakko Kurvinen
Exportation to Nigeria
2013
Finnish
65 + 1 Appendices
Leena Pommelin-Andrejeff
In this thesis exporting to Nigeria was studied. The aim of this research was to
examine what the exportation process to Nigeria is like and what challenges companies encounter in the process. The aim of this research was to provide information to companies which are intending to enter the Nigerian market.
The theoretical part of this study investigated Nigeria as a country and handled
export documentation, modes of transportation and international terms of delivery.
The theoretical study also investigated terms of payment and payment methods.
A Qualitative theme interview was used in the empirical study. A theme interview
is a half structured interview in which different themes are discussed. The themes
of the interview were related to exports to Nigeria. Specialists in exportation were
interviewed in this research.
The results of the research showed that especially corruption and changes in export regulations created challenges. Problems were also encountered in customs
due to inaccurate export documents. The local contacts and reliable business partners are presumptions for a successful deal. Knowledge of Nigerian trading methods is also important.
Keywords
Nigeria, export, exportation process
SISÄLLYS
TIIVISTELMÄ
ABSTRACT
1
JOHDANTO ..................................................................................................... 8
1.1 Tutkimuksen tausta ja tutkimusongelma .................................................. 8
1.2 Tutkimuksen rakenne ................................................................................ 9
2
VIENTI ........................................................................................................... 10
2.1 Yrityksen vientitapahtuma ...................................................................... 10
2.2 Kauppasopimus ....................................................................................... 12
3
EU:N ULKOKAUPPA ................................................................................... 14
3.1 Vientitullaus ............................................................................................ 14
3.1.1 Vienti-ilmoitus ............................................................................ 14
3.1.2 Vientirajoitukset .......................................................................... 15
3.2 Tullitariffi ................................................................................................ 16
4
NIGERIA KOHDEMAANA.......................................................................... 18
4.1 Ulkomaankaupan ja talouden kehitys ..................................................... 18
4.2 Suomen ja Nigerian kaupalliset suhteet .................................................. 20
4.3 Poliittinen ja yhteiskunnallinen tilanne ................................................... 21
4.4 Korruptio ................................................................................................. 21
4.5 Sääntely-ympäristö ................................................................................. 22
4.5.1 Energia-, öljy- ja kaasusektorit ................................................... 24
4.5.2 Palvelusektori .............................................................................. 26
4.6 Liiketoimintaympäristö ........................................................................... 26
4.7 Tulevaisuuden näkymät .......................................................................... 27
5
VIENNIN ASIAKIRJAT ............................................................................... 29
5.1 Laskut ...................................................................................................... 29
5.2 Erityisiä todistuksia................................................................................. 31
5.3 Tavaran ennakkotarkastus ja sertifiointi ................................................. 31
5.4 Kuljetusasiakirjat .................................................................................... 32
6
ULKOMAANKAUPAN KULJETUKSET.................................................... 33
6.1 Merikuljetus ............................................................................................ 33
6.2 Autokuljetus ............................................................................................ 34
5
6.3 Rautatiekuljetus....................................................................................... 35
6.4 Lentokuljetus........................................................................................... 36
6.5 Yhdistetty kuljetus .................................................................................. 37
6.6 Kuriirikuljetus ......................................................................................... 37
6.7 Postikuljetus ............................................................................................ 38
7
INCOTERMS 2010 -TOIMITUSLAUSEKKEET......................................... 39
7.1 Kaikki kuljetusmuodot ............................................................................ 40
7.2 Vain vesikuljetus ..................................................................................... 43
8
ULKOMAAN MAKSUT ............................................................................... 46
8.1 Maksuehdot ............................................................................................. 46
8.2 Maksutavat .............................................................................................. 46
8.2.1 Perittävä....................................................................................... 48
8.2.2 Remburssi.................................................................................... 49
9
TUTKIMUKSEN EMPIIRINEN OSUUS ..................................................... 52
9.1 Tutkimusmenetelmät............................................................................... 52
9.2 Teemahaastattelun suunnittelu ja toteuttaminen ..................................... 53
9.3 Haastattelukysymykset ........................................................................... 54
9.4 Empirian tulokset .................................................................................... 55
9.5 Tutkimuksen reliaabelius ja validius ...................................................... 59
10 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA ......................................................... 62
LÄHTEET ............................................................................................................. 64
LIITTEET
6
KUVIO- JA TAULUKKOLUETTELO
Taulukko 1. Suomen ja Nigerian välinen kauppa vuosina 2007–2011
s. 20
Taulukko 2. Toimituslausekkeet ja niiden ryhmittely
s. 39
Kuvio 1.
Perittävän kulkukaavio
s. 49
Kuvio 2.
Remburssin kulkukaavio
s. 50
7
LIITELUETTELO
LIITE 1. Haastattelukysymykset
8
1
JOHDANTO
Suomalaisten yritysten toiminta Nigerian markkinoilla on vähäistä. Se näkyy hyvin Suomen ja Nigerian välisissä vientiluvuissa. Nigeriaa kutsutaan rajaseudun
markkinaksi, jossa sekä riskit että voitot ovat suuria. Asukasluku on yli 160 miljoonaa, joten Nigeria on paljon suurempi kuin monet muut kehittyvät maat. Väestön kaupungistuminen on nopeaa, mikä näkyy hyvin maan liike-elämän keskuksessa Lagosissa. Teknologian kysyntä on kasvanut esimerkiksi energiasektorilla,
maataloudessa, ympäristöosaamisessa sekä lentokentillä että satamissa. Lisäksi
Nigerian rahoitussektori kehittyy vauhdilla ja kilpailua alkaa löytyä eri aloilta.
(Kauppapolitiikka 2012)
Suomessa Nigerian talous on tunnettu lähinnä öljyn ansiosta. Maan huomattavat
kaivannaiset ja kaasuvarannot ovat melkein kokonaan hyödyntämättä, mikä on
herättänyt kiinnostusta suomalaisissa yrityksissä. Yritystoimintaa halutaan muodostaa myös muillekin aloille. Tämän vuoksi tutkimuksen aihe on ajankohtainen.
Työskennellessäni vaasalaisessa yrityksessä olen päässyt tutustumaan vientiprosessin eri vaiheisiin. Kyseisen yrityksen vienti kohdistuu muun muassa Afrikkaan
ja olen päässyt tekemään vientiä Nigeriaan. Kiinnostuin maasta siinä määrin, että
halusin käsitellä sitä opinnäytetyössäni.
1.1 Tutkimuksen tausta ja tutkimusongelma
Opinnäytetyössäni käsittelen Nigeriaan kohdistuvaa vientiä. Työssäni ei ole toimeksiantajaa, vaan lähtökohtana tutkimukselleni oli työni ja kansainvälisen kaupan suuntautumisen yhteensovittaminen. Uskon, että Nigerian markkinoista kiinnostuneet yritykset voivat käyttää opinnäytetyötäni hyödyksi vientiin liittyvissä
projekteissa ja hankkeissa.
Tutkimusongelmana on, mitä asioita yritysten tulisi ottaa huomioon harjoittaessaan vientiä Nigeriaan. Tutkimuksen tavoite on selvittää, millainen on vientiprosessi Nigeriaan ja mitä haasteita yritykset kohtaavat prosessin aikana. Työssä tarkastellaan kaupallisesta näkökulmasta maan tämän hetkistä tilannetta sekä pohdi-
9
taan tulevaisuuden näkymiä. Tutkimuksen tehtävänä on tuottaa informaatiota yrityksille, jotka aikovat hakeutua Nigerian markkinoille.
1.2 Tutkimuksen rakenne
Työn teoriaosuudessa käsitellään sitä, mitä ulkomaankauppa on ja millaisia vaiheita yrityksen vientitapahtumaan sisältyy. Erityisesti tutkimuksessa keskitytään
vientiin EU:n ulkopuolelle ja perehdytään Nigeriaan maana. Teoriaosuudessa
käydään läpi myös Nigerian kaupan asiakirjoja, ulkomaankaupan kuljetusmuotoja
sekä kansainvälisiä toimitusehtoja. Osuuden lopussa tarkastellaan vientikaupassa
käytettäviä maksuehtoja ja maksutapoja.
Tutkimuksen empiirinen osuus suoritettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Valitsin haastatteluihin henkilöitä, jotka työskentelevät samassa yrityksessä kanssani. Kyseiset henkilöt hoitavat Afrikan kauppaa ja heillä on kokemusta
viennistä Nigeriaan. Tarkoitukseni on selvittää, millaisia haasteita kohdataan Nigerian ollessa viennin kohdemaana sekä löytää mahdollisia kehitysehdotuksia
vientiprosessin parantamiseksi. Tutkimuksen loppuosassa esitetään johtopäätökset
ja yhteenveto.
10
2
VIENTI
Euroopan unionissa vapaassa liikkeessä olevien tavaroiden vienti EU-maiden ulkopuolelle on vientiä. Tavallisesti tavarat viedään lopullisesti maasta, jolloin niitä
ei ole tarkoitus tuoda takaisin EU:hun. Väliaikaisessa viennissä tavarat palautetaan takaisin EU:hun käytön jälkeen. Esimerkkinä tästä ovat erilaiset näyttely- ja
esittelytavarat. (Tullihallitus 2012, Vienti)
2.1 Yrityksen vientitapahtuma
Osa yrityksen luonnollista kasvua on kansainvälistyminen. Kotimarkkinoiden pienuus on vaikuttanut suuresti suomalaisten yritysten kansainvälistymiseen. Tästä
johtuen yrityksen kasvuhalukkuus käynnistää kansainvälistymistarpeen eli syntyy
painetekijöitä. Lisäksi kansainvälistymiseen voi johtaa tarjouspyyntö tai potentiaalisen ostajan kiinnostus yrityksen tuotteita kohtaan. Tällöin on kyse imutekijöistä. Luonnollisesti viennin käynnistämistä vauhdittavat myös kohdemarkkinoiden
avoimuus ja ostovoimaisuus. Lisäksi yrityksestä itsestään johtuvat tekijät ovat tärkeitä, kuten kilpailukyvyn ja osaamisen kehittäminen. (Melin 2011, 16–17)
Ennen syvällisempää suunnittelua ja markkinatutkimuksen tekemistä yrityksen
tulisi käydä läpi omat mahdollisuutensa vientitoiminnan käynnistämiseksi. Tarkasteltavat tekijät jaetaan yrityksen sisäisiin eli yrityskohtaisiin ja ulkoisiin eli
markkinakohtaisiin tekijöihin. Kattava otos yrityksen vahvuuksista, heikkouksista,
mahdollisuuksista ja uhkista saadaan SWOT-analyysin avulla. (Äijö 2008)
Yrityksen sisäisiä tekijöitä tutkittaessa käsitellään yrityksen toimintaan ja kilpailukykyyn vaikuttavia tekijöitä. Näitä ovat muun muassa tuote, resurssit, markkinointi sekä tavoitteet. Yrityskohtaisia edellytyksiä analysoitaessa selvitetään tuotteen soveltuvuus kansainvälisille markkinoille sekä tarvittavat tuotteen sopeuttamistarpeet. Tärkeätä on, että yrityksellä on riittävästi resursseja ulkomaan markkinoille siirtymiseen. Resursseihin lasketaan mukaan sekä henkiset resurssit eli
ammattitaito että aineelliset resurssit eli taloudellinen pääoma. Kansainvälistyminen sitoo runsaasti rahaa muun muassa jakelutien rakentamiseen, pitkiin maksuaikoihin, markkinoinnin aloittamiseen ja tiedonhankintaan. (Melin 2011, 17)
11
Ulkoisia tekijöitä tutkittaessa käsitellään muutoksia ja trendejä ympäristötekijöissä. Näitä tekijöitä ovat muun muassa asiakkaat ja kilpailijat, joilla on suora vaikutus yritykseen. Puolestaan poliittisilla, taloudellisilla, juridisilla, sosiaalisilla ja
kulttuuritekijöillä on epäsuora vaikutus yritykseen. (Melin 2011, 17)
Vientitoimintaa aloittaessa yrityksen tulisi perehtyä seuraaviin asioihin:

tuotteen soveltuvuus vientituotteeksi

standardien hyväksyminen vientimaassa

alkuvaiheen investointikustannukset

yrityksen tuntemattomuus ja kokemuksen puute

asiakassuhteiden ja jakelukanavien puute

kuljetuskustannukset

kaupan ja investointien esteet

kilpailutilanne

maksuliikenteen hitaus ja valuuttariskit

kieli- ja kulttuurierot. (Melin 2011, 17)
Jos yritys päättää vientivalmiuden selvittämisen jälkeen lähteä kansainvälisille
markkinoille, tulisi yrityksessä luoda perusta kansainvälistymiselle. Siihen kuuluvat muun muassa kohdemarkkinoiden valinta ja jakelutieratkaisut. Tässä yhteydessä määritellään tarkemmat kohdemarkkina-alueet sekä markkinointisegmentit.
Lisäksi yrityksen täytyy harkita kannattavinta operaatiomuotoa. Tärkeimmät
viennin operaatiomuodot ovat välitön, suora ja epäsuora vienti. (Pirnes & Kukkola
2002, 81–83)
Suorassa viennissä ulkomaiset välittäjäorganisaatiot hoitavat jakelun ulkomaisille
loppuasiakkaille. Epäsuorassa viennissä kaikki toimenpiteet hoidetaan kotimaisten
välittäjäorganisaatioiden avulla. Välittömässä eli omassa viennissä yritys vastaa
itse tuotteidensa toimittamisesta loppuasiakkaille. Suorassa ja epäsuorassa viennissä välittäjinä ovat tavallisesti agentit ja maahantuojat. (Ahokangas, P., Pihkala,
T. 2002, 29)
12
Yrityksen vientitapahtuman vaiheet voidaan jaotella seuraavasti:
1. vientivalmiuden selvittäminen
2. perustan luominen viennille
3. liikeyhteyksien hankkiminen
4. tarjousvaihe
5. tilausvaihe ja sopimuksen syntyminen
6. toimituksen valmistelu ja toimitus
7. kuljetus- ja maksuvaihe
8. toimituksen jälkiseuranta. (Äijö 2008)
Yrityksen täytyy hankkia mahdollisimman paljon tietoa vientimarkkinoista ja siellä liikkuvista potentiaalisista ostajista. Messut, näyttelyt ja muut markkinointitapahtumat toimivat hyvinä tiedonlähteinä. Kun liikeyhteys on muodostunut, ryhdytään hoitamaan vientitapahtuman edellyttämiä toimia. (Äijö 2008)
Yleisimmät kompastuskohdat vientitoiminnan käynnistämisessä ovat:

vientimenettelyjen heikko tuntemus

viennin suunnittelu puutteellinen

liian korkea kynnys toimia avustavien organisaatioiden kanssa

kaupan ehdoista sopimatta jättäminen

tuntemattomuus vientikaupan eri maksutapoihin

resurssien säästö väärässä paikassa

puutteellinen kielitaito

tuntemattomuus kohdemaan standardeihin

asiakkaiden erikoistarpeiden huomiotta jättäminen

rahoituksen puuttuminen

yritysten toimituskapasiteetin riittämättömyys. (Melin 2011, 16–18)
2.2 Kauppasopimus
Olennainen osa kaupantekoa ulkomaankaupassa on kauppasopimus. Sopimus on
kaksipuolinen oikeustoimi, jossa sovitut asiat sitovat molempia osapuolia, eikä
13
niistä pääse yksipuolisesti eroon. Ongelmatilanteita kohdattaessa puutteellisesti
tehty kauppasopimus heikentää osapuolten asemaa. Sopimusneuvottelut käynnistyvät tavallisesti tarjouspyynnön seurauksena. Minkälainen on hyvä tarjouspyyntö, riippuu eniten kohdemaassa vallitsevasta kauppatavasta tai toimialalla vallitsevasta ohjesäännöstä. (Melin 2011, 42)
Kauppasopimuksen täytyy perustua molempien osapuolten tavoitteisiin. Kansainvälisessä kaupassa sopimuksen tulee olla riittävän yksityiskohtainen ja kattava.
Lisäksi neuvottelupöydässä läpi käydyt asiat kannattaa sisällyttää kauppasopimukseen, jos ne halutaan osaksi sopimusta. Sopimusta tehtäessä kannattaa olla
tarkkana, että molemmat osapuolet ymmärtävät sovitut asiat samalla tavalla. Tällöin sovitut asiat eivät jää tulkinnan varaan. Kauppasopimusta solmittaessa tulisi
valita, minkä maan lainsäädäntöä sopimukseen sovelletaan. Pääsääntöisesti osapuolet saavat vapaasti sopia sovellettavasta lainsäädännöstä. Käytännössä kauppasopimuksissa valitaan sovellettavaksi usein myyjän maan lainsäädäntö. (Melin
2011, 42)
14
3
EU:N ULKOKAUPPA
Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tapahtuvaa kauppaa kutsutaan sisäkaupaksi, ja kauppa kolmansien maiden kanssa on ulkokauppaa. Maata, joka ei ole
EU:n jäsen, kutsutaan kolmanneksi maaksi. Kaupassa kolmansien maiden kanssa
noudatetaan EU:n yhteistä tullitariffia ja kauppapolitiikkaa. Lisäksi Euroopan
unionilla on kahdenvälisiä kauppasopimuksia eri maiden ja maaryhmittymien
kanssa. (Pehkonen 2000, 213)
3.1 Vientitullaus
Vientitullaus on suoritettu 1.7.2009 lähtien sähköisesti koko Euroopan unionissa.
Viennissä EU:n vero- ja tullialueen ulkopuolelle viejän tai hänen edustajansa on
asetettava tavarat vientimenettelyyn antamalla niistä vienti-ilmoitus. Vastuu vienti-ilmoituksen jättämisestä on viejällä, mutta hän voi halutessaan valtuuttaa asiamiehen jättämään ilmoituksen puolestaan. Esimerkiksi huolintaliikkeet voivat
toimia asiamiehen roolissa. Viejän täytyy olla myös yhteisöön sijoittautunut. (Tullihallitus 2012)
3.1.1
Vienti-ilmoitus
Vienti-ilmoitusten avulla seurataan tavaroihin kohdistuvia mahdollisia vientirajoituksia ja -kieltoja sekä kootaan ulkomaankaupan tilastoaineistoa. Ilmoitusten avulla voidaan lisäksi kantaa mahdolliset vientitullit, torjua terrorismia ja rikollisuutta
sekä valvoa vientitavaran poistumista EU:sta. Vienti-ilmoitukseen on tullut sisällyttää turvatiedot 1.7.2009 alkaen. Tietoihin kuuluu vientikuljetuksen reittimaat,
YK:n vaarallisten aineiden koodit sekä rahdinmaksutapaa koskevat tiedot. Turvatietojen ilmoittamiseen käytettävät koodit löytyvät Tullin Internet-sivuilta. EU:n
ulkopuolelle suuntautuva tavaroiden myynti on arvonlisäverotonta, joten poistumisvahvistetun vienti-ilmoituksen avulla myyjä voi osoittaa valtionsa veroviranomaisille myynnin arvonlisäverottomuuden perusteen. (Tullihallitus 2012)
Euroopan unionin lainsäädännön mukaisesti tavara on asetettava vientimenettelyyn ennen kuin se fyysisesti lastataan vientiin ja poistuu EU:sta. Vienti-ilmoitus
tehdään viejän paikkakunnan tullitoimipaikkaan tai tullitoimipaikkaan, jossa tava-
15
ra pakataan tai lastataan vientikuljetusta varten. Menotullipaikkana pidetään postitse, rautateitse, meritse tai ilmateitse tapahtuvissa kuljetuksissa paikkaa, jossa
kuljetusyhtiöt ottavat tavaran vastaan yhden kuljetussopimuksen perusteella yhteisön tullialueella. Autokuljetuksissa menopaikka on viimeinen yhteisöalueella sijaitseva tullitoimipaikka. (Melin 2011, 279–280)
Suorassa vientimenettelyssä vientitavaran lähtö- ja poistumispaikka sijaitsevat
samassa jäsenvaltiossa. Tässä tapauksessa vienti-ilmoituksen vaiheet ovat seuraavat:
1. Viejä tai valtuutettu asiamies toimittaa vienti-ilmoituksen sähköisesti tulliin.
2. Tullin tietojärjestelmästä lähtee vastaussanoma, joka on joko hyväksytty
tai hylätty.
3. Hyväksyttyä vastaussanomaa seuraa luovutussanoma, jonka liitteinä ovat
luovutuspäätös ja viennin saateasiakirja EAD (Export Accompanying Document).
4. EAD kulkee tavaran mukana ja se on esitettävä yhdessä tavaran kanssa
poistumispaikan tullille.
5. Poistumispaikan tulli vahvistaa vientitavaroiden poistumisen suoraan tullin
tietojärjestelmään.
6. Tietojärjestelmästä lähtee vienti-ilmoituksen antajalle sähköisesti poistumisvahvistettu luovutuspäätös. (Tullihallitus 2012)
3.1.2
Vientirajoitukset
Joidenkin tavaroiden vientiä on rajoitettu tai vienti on kokonaan kielletty joko yhteisö- tai kansallisilla säännöksillä. Tällaisia vientirajoituksia ovat esimerkiksi
kaksikäyttötuotteiden, kulttuuriesineiden, aseiden, ampumatarvikkeiden ja otsonia
tuhoavien aineiden vienti (Tullihallitus 2012). Kaksikäyttötuotteella tarkoitetaan
sellaista tuotetta, palvelua tai teknologiaa, joka soveltuu normaalin siviilikäytön
lisäksi sotilaallisiin tarkoituksiin. (Ulkoasianministeriö 2012)
16
Viejän on haettava vientilupa, jos vietävään tavaraan kohdistuu vientirajoitus.
Vientilupa haetaan asianomaiselta rajoitusta hallinnoivalta viranomaiselta. Suomessa vientirajoituksia valvova viranomainen on Tulli. Joitakin rajoituksia hallinnoivat muut viranomaiset, kuten sisäministeriö (aseet ja ampumatarvikkeet), ulkoministeriö (kaksikäyttötuotteet) ja Museovirasto (kulttuuriesineet). Vientirajoitukset ilmoitetaan koodeilla vienti-ilmoituksessa. Vientiluvan numero on ilmoitettava vienti-ilmoituksessa ja se on esitettävä menettelynasettamisvaiheessa, jos tulli- tai lupaviranomainen sitä vaatii. Lupaan tehdään tarvittaessa vientimerkinnät
lupaehtojen mukaisesti. (Tullihallitus 2012)
Euroopan unioni ja YK ovat päättäneet tietyistä alueellisista vientikielloista ja talouspakotteista, jotka ovat toistaiseksi voimassa tapauskohtaisesti. Ulkoasianministeriö vastaa päätösten voimaan saattamisesta, täytäntöönpanosta ja raportoinnista. Tullin rajoituskäsikirjaan on koottu yhteen lakisääteiset vienti-, tuonti- ja
kauttakulkurajoitukset, joissa Tulli on valvontaviranomainen. Rajoituskäsikirja
muodostuu itsenäisistä osioista, jotka on ryhmitelty rajoitusten alaisten tavaroiden
mukaisesti. Jokaisen osion kohdalla selvitetään kyseiseen tavaraan liittyvät rajoitukset eri tullimenettelyissä. (Tullihallitus 2012)
3.2 Tullitariffi
Kaikille tavaroille on olemassa oma tullitariffinimike. Se toimii pohjana tavaroiden tulliverotukselle ja kauppatilastojen laatimiselle. EU:n tullinimikkeistöstä ja
tariffista käytetään nimitystä yhdistetty nimikkeistö (Combined Nonmeclature).
Se perustuu maailman tullijärjestön yhtenäistettyyn tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmään (HS). EU:n yhteinen tariffi on nimeltään TARIC ja siinä on noin
20 000 erilaista tullitariffinimikettä. TARIC-tietokannasta käyvät ilmi nimikekohtaisesti siihen kuuluvan tavaran kuvaus, nimikkeestä kannettava tulli, mahdolliset
tuontikiellot ja rajoitukset sekä mahdolliset alennettuun tulliin oikeuttavat kohtelut. (Melin 2011, 252–253)
HS-nimikkeistöön perustuva Nigerian tullitariffi sisältää pääasiassa arvotulleja,
jotka tavallisesti lasketaan tavaran CIF-arvosta. CIF-arvo sisältää rahdin, vakuutuksen ja kulut. Tullauksessa peritään muitakin veroja ja maksuja, kuten muun
17
muassa arvonlisävero, jonka yleinen verokanta on 5 %. Nigeria myöntää yhteisön
alkuperätuotteille yleisen suosituimmuuskohtelun EY-AKT kumppanuussopimuksen perusteella. Lisäksi Nigeria kuuluu Länsi-Afrikan tulli- ja talousunioniin
(Economic Community of West African States). (Finpro 2012)
18
4
NIGERIA KOHDEMAANA
Nigerian kasvavat markkinat tarjoavat valtavasti mahdollisuuksia suomalaisille
yrityksille. Vaikka olosuhteet ovat haastavat, Nigeria on Suomen toiseksi tärkein
vientikohde Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Muun muassa maan sijainti, väestön koko, ja demografian ennusteet, talouskasvu sekä suhteellisen vakaa poliittinen tilanne tekevät Nigeriasta kiinnostavan markkina-alueen. (Kauppapolitiikka
2012)
Nigerian talouskasvu on jatkunut yli 6 % tasolla monen vuoden ajan. Talouden
teollistuminen, monipuolistuminen ja avautuminen ovat käynnistyneet. Uudistusten etenemisen kannalta vuosi 2012 on ollut ratkaiseva. Vuonna 2011 käydyt vaalit vahvistivat demokratian kehitystä. Vakava uhka näille myönteisille näkymille
on Pohjois-Nigeriassa syntynyt ääri-islamistinen terrorismi. Toistaiseksi terrorismin vaikutukset yleiseen turvallisuuteen ja etelän kasvukeskusten liike-elämään
ovat vähäisemmät kuin mitä on ennalta arvioitu. Suomen viennin lasku on jatkunut, vaikka kasvava määrä kansainvälisiä yrityksiä hyödyntää Nigerian potentiaaleja ja luottaa maan keskipitkän aikavälin näkymiin. (Voionmaa 2012, 127)
4.1 Ulkomaankaupan ja talouden kehitys
Vuoden 2011 vaalit olivat myös maan talouden kannalta tärkeät. Bruttokansantuotteen kasvu on pysynyt yli 6 % vuositasolla vuodesta 2005 lähtien. Keskuspankin alustavan luvun mukaan vuoden 2011 kasvu ylsi 7,69 prosenttiin. Nigerian
bruttokansantuote oli vuonna 2011 233,2 miljardia dollaria. Viimeisten vuosien
ajan talouskasvun veturina on ollut maataloussektori, jonka osuus bruttokansantuotteesta on tällä hetkellä yli 40 %. Tulevina vuosina maatalouden modernisaation uskotaan pääsevän vauhtiin. Muita kasvualoja ovat olleet rakentaminen ja kotimaan kauppa. (Voionmaa 2012, 127)
Muun talouden kasvuvauhtiin ei ole päässyt öljysektori. Syinä tähän ovat tulevien
uudistusten synnyttämä epävarmuus sääntelystä sekä sabotaasi ja turvallisuusongelmat tuotantoalueilla. Nigerian talous on täysin riippuvainen öljystä, jonka vienti tuottaa maan vientituloista 88 % ja valtiontuloista 85 %. Kuitenkin öljyn merki-
19
tys bruttokansantuotteelle ja työllisyydelle on vähäisempi. Sen osuus on vain viidesosa bruttokansantuotteesta. (Voionmaa 2012, 127)
Öljyn ansiosta Nigerian vaihtotase on selvästi positiivinen. Vuonna 2011 Nigeria
vei 97,8 miljardin dollarin edestä ja toi 67,7 miljardin edestä tuotteita. Tärkein
vientikohde on Yhdysvallat (34 %), jolle Nigeria on yhä keskeisempi öljyn lähde.
Öljystä viedään jopa 43 % Yhdysvaltoihin. Seuraavina ovat Euroopan unioni (22
%), Intia (10 %) ja Brasilia (7 %). Eri arvioiden mukaan kysyntä tuonnille tulee
kasvamaan merkittävästi, koska heikosti teollistunut ja kasvava talous vaatii yhä
enemmän kulutus- ja jalostettuja tuotteita. Suurimmat viejät Nigeriaan ovat EU
(22 %), Yhdysvallat (18 %) ja Kiina (17 %). (Voionmaa 2012, 127)
Tulevina vuosina Kiinan arvioidaan ohittavan tuonnin alkuperämaiden kärkipään.
Näkyvimmin kiinalaisyritysten läsnäolo kasvaa informaatioteknologian, rautatieja muiden infrastruktuurihankkeiden sekä kiinalaisten kehittämien vapaakauppaalueiden muodossa. Kiina ei ole onnistunut pääsemään öljysektorille, mutta sen
julkinen tavoite on saavuttaa 15 % osuus markkinasta lähivuosina. Nigeria on ottanut vuoden 2012 aikana 7,9 miljardin dollarin ulkomaan lainan suurhankkeiden
rahoittamiseen. Tästä summasta 3 miljardia arvioidaan olevan peräisin Kiinasta.
(Voionmaa 2012, 127–128)
Öljyntuotannon ansiosta Nigerialla on huomattavat ulkomaiset valuuttavarannot,
mikä vaikuttaa positiivisesti maan kehitysnäkymiin. Vaikka varannot jatkoivat
laskuaan vuonna 2011, olivat ne yhä 35 miljardia dollaria helmikuussa 2012,
edustaen 7 kuukauden tuontisuojaa. Lisäksi öljytulojen ansiosta Nigerian julkinen
velka on pysynyt kurissa, mikä on tällä hetkellä 21 % bruttokansantuotteesta. Öljysektorin koon vuoksi ulkomaiset suorat investoinnit Nigeriaan olivat vuonna
2011 Afrikan mantereen kärkeä. Ulkomaisia suoria investointeja tuetaan tästä vastaavan viraston (Nigeria Investment Promotion Comission) avulla, myöntämällä
etuuksia investoijille sekä kehittämällä vapaakauppa-alueita. (Voionmaa 2012,
128)
Merkittävä uudistus vuoden 2012 alusta on ollut polttoaineen tuontituen poistaminen. Tukien poistamisella on haluttu rohkaista kotimaista jalostusteollisuutta ke-
20
hittymään ja vapauttamaan lisävaroja infrastruktuurin perusparannuksiin. Nigerian
koko investointiaste on silti yhä kaukana tyypillisen nousevan talouden vauhdista.
Se on kaikesta maan varallisuudesta ja infrastruktuurin tarpeesta huolimatta alle
20 % bruttokansantuotteesta. (Voionmaa 2012, 128)
4.2 Suomen ja Nigerian kaupalliset suhteet
Vuosina 2007–2011 Euroopan unionin vienti Nigeriaan on kasvanut yli 50 %, 8,5
miljardista 12,5 miljardiin euroon. Saman aikajakson aikana Suomen vienti on
laskenut 104 miljoonasta noin 23 miljoonaan euroon. (Voionmaa, 2012, 128) Taulukossa 1. on tietoa Suomen ja Nigerian välisestä kaupasta vuosina 2007–2011.
Taulukko 1. Suomen ja Nigerian välinen kauppa vuosina 2007–2011 (Finpro
2012, maaprofiilit)
MEUR
2007
2008
2009
2010
2011
Suomen vienti
104.3
67.6
61.5
47.8
23.4
Suomen tuonti
0.3
0.2
0.1
0.1
1.7
Kauppatase
103.9
67.4
61.4
47.7
21.7
Suomi on ainoa EU-maa, jonka vienti Nigeriaan on ollut tasaisen laskevaa. Viennin arvo ei ole muiden Euroopan unionin maiden tasolla. Esimerkiksi Ruotsi (635
miljoonaa), Tanska (107 miljoonaa) ja Irlanti (288 miljoonaa) ovat vientiluvuillaan eri tasoa. Vielä merkittävämpiä ovat öljyjalosteita vievät Alankomaat (3,5
miljardia), Belgia (1,4 miljardia) ja Viro (391 miljoonaa). Suomen viennin laskun
taustalla saattaa olla monia tekijöitä. Kyseessä on suomalaisille yrityksille toistaiseksi tuntematon rajaseudun markkina. Laskun taustalla on lisäksi eräiden Nigeriaan toimittavien tuotantolaitosten siirtyminen pois Suomesta. (Voionmaa 2012,
128)
21
Investointisuojasopimus astui voimaan vuonna 2007 Suomen ja Nigerian välillä.
Heikon yritysten kysynnän vuoksi kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen
neuvottelut on toistaiseksi keskeytetty. Lisäksi Suomen ja Nigerian välillä on pohjoismainen yhteysymmärrysasiakirja viennin- ja investointien edistämisestä energiasektorilla. Suomalaisista yrityksistä Wärtsilä on laajentanut toimintaansa Nigeriassa toimien tällä hetkellä vuonna 2010 perustetun Lagosin toimipisteen kautta.
Muita Nigeriaan sijoittuneita suomalaisyrityksiä ovat Nokia ja Nokia SiemensNetworks. Yhteensä Nigeriassa toimii noin viisi suomalaista yritystä paikallisen
edustajan kautta. (Voionmaa 2012, 128)
4.3 Poliittinen ja yhteiskunnallinen tilanne
Vuoden 2011 keväällä järjestetyt vaalit onnistuivat yli odotusten. EU ilmoitti niiden olleen demokraattisimmat ja vapaimmat vaalit Nigeriassa tähän saakka. Heti
vaalien jälkeen presidentti esitteli talousuudistusohjelman ja ilmoitti jatkavansa
öljy-, kaasu- ja energiasektorien uudistuksia. Talousuudistusohjelman tavoitteena
on nostaa Nigeria maailman 20 suurimman talouden joukkoon vuoteen 2020
mennessä. (Voionmaa 2012, 128–129)
Huolestuttavaa on ääri-islamistisen Boko Haram liikkeen lietsoma terrorismi. Liike nauttii kannatusta työttömyyden, köyhyyden ja korruption turhauttamissa kansanosissa. Tähän mennessä Boko Haramin toiminta ei ole vaikuttanut liiketoimintaan kuin tietyissä osissa Nigerian pohjoisia osavaltioita. Tosin iskut ovat kohdistuneet tarkoin valittuihin kohteisiin Abujassa, kuten hallitusta lähellä olevaan sanomalehtitoimitukseen, poliisilaitokseen sekä YK:n päämajaan. Boko Haramin
kantavuuteen liikkeenä tai uhkana yhteiskuntajärjestykselle ei uskota, mutta siihen
suhtaudutaan vakavasti ja sen pelätään lamaannuttavan talouskasvun leviäminen
pohjoiseen. (Voionmaa 2012, 129)
4.4 Korruptio
Talousuudistusohjelman yksi pääkohta on korruption vastainen taistelu. Nigeria
on sijalla 143. Transparency International-järjestön 183 maata kattavassa vertailussa mielikuvista korruption esiintymisestä. Sijoitus on laskenut viime vuosien
22
aikana. Laskun taustalla lienee se, että vuosien 2010–2011 aikana Nigerian viranomaiset ja korruption vastaisesta taistelusta vastaava virasto (EFCC) käynnistivät
ennätysmäärän korruptioon liittyneitä tutkintoja. EFCC on vahvistanut toimintaansa vuoden 2012 aikana, vaikka lopullisia tuomioita ylintä eliittiä vastaan odotetaan edelleen eikä se ole ulottunut öljyntuotannon ”suuren luokan” korruptioon.
Vuoden 2012 keväällä lontoolaistuomioistuimen langettama tuomio Nigerian Deltan osavaltion entistä kuvernööriä vastaan rahanpesusta on näyttävin suoraan Nigeriaan liittynyt korruptiotapaus. Tarkasteltaessa pelkästään korruptiota esteenä
liiketoiminnalle Nigeriassa on tärkeä muistaa, että maan sijoitus on samaa luokkaa
kuin Venäjän (jaettu 143.) tai Ukrainan (152.), joissa suomalaisia yrityksiä toimii
runsaasti. (Voionmaa 2012, 129)
Talouskasvu ei ole kääntänyt Nigerian yhteiskunnan eriarvoistumista myönteisempään suuntaan eikä se ole vähentänyt työttömyyttä. YK:n inhimillisen kehityksen vertailussa vuonna 2011 Nigeria oli sijalla 156. Keväällä 2012 Nigerian
tilastokeskus julkisti raportin, jonka mukaan köyhyys on vain lisääntynyt. Jopa
71,5 % nigerialaisista eli suhteellisen köyhyysrajan alapuolella vuonna 2011. Sama luku oli Pohjois-Nigeriassa huomattavasti tätä korkeampi. Nigerialaiseliitti on
absoluuttisesti mitaten suhteellisen suuri, mikä kertoo eriarvoistumisesta. Renaissance Capital-sijoituspankki julkisti vuonna 2011 tutkimuksen, jonka mukaan ostokykyinen eliitti käsittäisi noin 34 miljoonaa nigerialaista. Valtaosa näistä ihmisistä asuu etelän kasvukeskuksissa. (Voionmaa 2012, 129)
4.5 Sääntely-ympäristö
Nigerian koko ulkopolitiikan prioriteetti on talousdiplomatia. Sen ydinidea on
hankkia investointeja Nigeriaan. Kauppapolitiikkaa uudistettiin vuoden 2012 aikana järjestelmällisesti. Suuntaus on myönteinen, kun katsotaan sijoittajille tarjottavia etuuksia. Vielä on kuitenkin epäselvää, missä määrin kauppapolitiikka muuttuu avoimemmaksi. (Voionmaa 2012, 129–130)
WTO:n puitteissa Nigerian sidottujen tullien kattavuus on alhainen (19,1 %) ja
taso korkea. Kaikkien tavaroiden osalta 119 %, maataloustuotteiden 150 % ja eimaataloustuotteiden osalta 48,6 %. GATS-sitoumusten piirissä on vain 32 palve-
23
lukaupan sektoria. Nigerian sitoumukset WTO:ssa jättävät runsaasti liikkumavaraa kansallisten palvelujen ja tuotannon suojaamiseksi tullein. Lisäksi Nigeria on
varmistanut politiikalleen väljyyttä Länsi-Afrikan talousyhteisön (ECOWAS) piirissä, jonka ylivoimaisesti suurin talous se on. Esimerkiksi Nigeria ei noudata
ECOWAS:n yhteistä tullitariffia ja sen käytännön toimet sotivat monia talousyhteisön vapaan liikkuvuuden sääntöjä vastaan. (Voionmaa 2012, 130)
Viime vuosina Nigeria on laskenut sovellettujen tullien tasoa, mutta suuntaus ei
ole yksiselitteinen. Nigeria on soveltanut kauan WTO-sääntöjen vastaisia vientija tuontikieltoja, jotka koskevat tällä hetkellä 24 tuotetta. Kieltoja sovelletaan eri
ehdoin ja poikkeuksin. Hyvät esimerkit näistä ovat sokeri ja sementti, joiden maailmassa suurimpiin lukeutuvat jalostus- ja tuotantolaitokset sijaitsevat Nigeriassa.
Osa tuontikielloista on muutettu erittäin korkeiksi tulleiksi vuosien 2011–2012
aikana. Tämä on kieltoja parempi kehitys, mutta edelleen vastoin tullien alentamiseen tähtääviä ECOWAS:n tavoitteita. Kieltojen lisäksi hallitus asetti erikoismaksuja vuoden 2011 aikana. Ne kohdistuivat 19 tuotteeseen sokerista ja riisistä puuhun ja tekstiilituotteisiin. (Voionmaa 2012, 130)
Epäselvää on, missä määrin Nigerian kauppapolitiikan taustalla ovat tietyillä sektoreilla yksityiset erityisintressit, ja missä määrin aktiivinen ja johdonmukainen
tuontia korvaava ja kehittyvää teollisuutta tukeva politiikka. Neuvottelut uudesta
talouskumppanuussopimuksesta EU:n kanssa viittaavat harkittuun politiikkaan.
Neuvotteluja käydään Euroopan unionin ja ECOWAS:n välillä. ECOWAS ja sen
jäsenenä Nigeria avaisi suurimman osan tullikategorioista EU:n tuotteille ja EU
myöntäisi alueen tuotteille tulli- ja kiintiövapauden. Neuvotteluiden takarajaa on
siirretty vuosia. Uusi tavoite on saada ne päätökseen vuoden 2013 aikana. Nigerian asema neuvotteluissa on huomattava, sillä se on ECOWAS-alueen isoin talous
ja järjestön suurvalta. Eniten sopimuksesta hyötyisi Nigerian öljyntuotannon ulkopuolinen talous. Toistaiseksi Nigeria on suhteellisen epäsuotuisten EU:n yleisten tullietuuksien piirissä, eikä se hyödy muun Länsi-Afrikan tavoin vähiten kehittyneille maille myönnetystä tullivapaudesta. (Voionmaa 2012, 130)
EU:n markkinoillepääsystrategian yksi prioriteettimaista on Nigeria. Sen myötä
Euroopan unioni selvittää markkinoillepääsyn esteitä järjestelmällisesti. EU on
24
kiinnittänyt huomiota laittomien tuonti- ja vientikieltojen lisäksi Nigerian standardisointiviraston menettelyyn, jonka eurooppalaiset yritykset ovat kokeneet heitä
syrjiväksi. Viraston hyväksyntä vaaditaan kaikille tuoduille teknisille laitteille ja
kulutustavaroille. Yksi identifioitu este liittyy lääkkeiden ja elintarvikkeiden hyväksynnästä vastaavan viraston soveltamaan menettelyyn. Viides EU:n identifioima este on tulliviranomaisten syrjivä toiminta eurooppalaisia yrityksiä kohtaan.
Tähän on törmätty erityisesti Lagosin satamassa, jota kautta valtaosa kaupasta
kulkee. Muita EU:n puolelta esitettyjä esteitä ovat eri kotimaista tuotantoa suosivat säännökset kuten öljyteollisuuden Nigerian Content Law, moninkertainen verotus ja esimerkiksi telekommunikaatiotuotteiden kannalta ongelmallinen tekijänoikeuksien ja muun henkisen omaisuuden puutteellinen suoja. (Voionmaa 2012,
130)
4.5.1
Energia-, öljy- ja kaasusektorit
Sähkönsaannin puute ja epäsäännöllisyys on keskeisin este liiketoiminnalle Nigeriassa. Teollisuus ja kotitaloudet paikkaavat sähkönsaantia ulkomailta tuoduilla
dieselillä toimivilla voimalähteillä. Nigerian julkinen sähköntuotanto yltää korkeimmillaan 4000 megawattiin, kun nykyisen teollisuusasteen ylläpitämiseksi
vaadittaisiin vähintään kolminkertaista kapasiteettia. Lisäksi kantaverkon huonon
kunnon vuoksi nykytuotannosta katoaa arviolta 30 %. Jakeluverkko on myös kattavuudeltaan ja tasoltaan puutteellinen. (Voionmaa 2012, 130)
Sähköntuotannon uudistusohjelma julkistettiin vuonna 2010 ja sen tavoitteita ovat
tuotannon kolminkertaistaminen vuoteen 2015 mennessä sekä julkisen emoyhtiön
Power Holding Company of Nigerian jakelusta ja tuotannosta vastaavien sisaryhtiöiden yksityistäminen. Näillä näkymin kantaverkon hallinnointi siirtyisi kanadalaiselle yhtiölle, mutta tämä on vielä vahvistamatta. Yksityistämisillä toivotaan
saavutettavan merkittäviä teknologiaparannuksia. Lisäksi odotetaan uuden sähkötariffin sekä kaasu- ja uusiutuvan energian syöttötariffien valmistumista. Tämä on
monelle investoijalle kynnyskysymys ennen sitoutumista Nigerian energiasektoriin. (Voionmaa 2012, 130–131)
25
Suunnitelman mukaan sähköntuotannon pitäisi perustua enemmän Nigerian omiin
kaasuvarantoihin, jotka lukeutuvat maailman 10. suurimman joukkoon. Lisäksi
liekitettyä öljyntuotannon hukkakaasua pyritään hyödyntämään tulevaisuudessa.
Myös Maailmanpankki on huomannut kaasun potentiaalin ja panostanut sektoriin
investointi- ja takuuohjelmien kautta. Sähkölle toinen energialähde olisi vesivoima, jonka kasvattamiseksi nykyisestä on valmisteilla rakennus- ja kunnostushankkeita. Muiden uusiutuvien energiamuotojen potentiaaleja tutkitaan ja samalla
suunnitellaan vuonna 2010 mittaviksi varmistuneiden hiilivarojen hyödyntämistä.
(Voionmaa 2012, 131)
Öljyteollisuuden uudistuspaketti eteni parlamentissa vuoden 2011 aikana intressiristivetojen saattelemana. Yhdessä valtiontukien poiston kanssa uudistuspaketti
tähtää kotimaisen jalostusteollisuuden kehittämiseen, sektorin osittaiseen liberalisointiin ja läpinäkyvyyteen sekä tuotantoyritysten kotimaisuusasteen kasvattamiseen. Näillä toimilla valtionyhtiö Nigerian National Petroleum Corporation halutaan muuttaa kansainvälisesti kilpailukykyiseksi öljy-yhtiöksi. Lopulta presidentti
ilmoitti vuoden 2012 alussa, että laista tehdään täysin uusi luonnos. Uudistuspaketti tulee todennäköisesti voimaan vuoden 2013 aikana, mutta sen kohtaamat
vaikeudet ovat kyseenalaistaneet uudistusten toteutumista. (Voionmaa 2012, 131)
Öljy ei merkityksestään huolimatta tuota viidesosaa enempää bruttokansantuotteesta. Tällä hetkellä lähes 90 % alan liiketoiminnasta menee ulkomaisille yrityksille. Vuonna 2011 tuli voimaan öljy- ja kaasuteollisuutta koskeva Nigerian Content Act. Vielä ei osata arvioida, pystyvätkö kotimaiset palveluntarjoajat vastaamaan sen asettamiin kotimaisuusvaatimuksiin. Ulkomaisten toimijoiden on täytettävä vaatimukset toimiakseen Nigerian öljy- ja kaasusektorilla. Sektorille pääsyä
hankaloittaa kumppaneiden ja paikallisen osaamisen heikko saatavuus. (Voionmaa 2012, 131)
Energia-, öljy- ja kaasusektorien lisäksi mielenkiintoinen kehitys on käynnissä
kaivossektorilla, joka on ollut tähän päivään asti lähestulkoon kehittymätön.
Vuonna 2010 valmistui kartoitus Nigerian mineraalivarannoista ja hallitus identifioi seitsemän kaupallisesti strategista mineraalia. Saman vuoden aikana 18 yri-
26
tykselle myönnettiin etsintäluvat rautamalmin, lyijyn, sinkin, kullan, kivihiilen,
liuskekiven ja asfaltin tuottamiseksi. (Voionmaa 2012, 131)
4.5.2
Palvelusektori
Nigerian talouden perusongelmia ovat korkea korkotaso, luotonsaannin vaikeus ja
pankkijärjestelmän kehittämättömyys. Tällä hetkellä Nigerian pankkisektori on
yksi kehittyvien markkinoiden dynaamisimmista. Keskuspankki toteutti finanssikriisin jälkeen monia radikaaleja toimia kuten johtajien irtisanomisia, erikoistilintarkastuksia ja pakkofuusioita. Kannattamattomat pankit saneerattiin, osa myytiin
vuonna 2011 perustetulle roskapankille ja sektorille ulotettiin kansainväliset standardit. Pankkisektorin tila on nykyään parempi ja edelleen meneillään olevat fuusiot ovat keränneet kiinnostusta ulkomaita myöden. (Voionmaa 2012, 131)
Paljon taloudellista potentiaalia löytyy telekommunikaatiosektorista Nigeriassa.
Sektori liberalisoitiin ensimmäisenä Afrikassa ja tänä päivänä maasta löytyy viisi
GSM-operaattoria. Mobiili-liittymiä arvioidaan olevan käytössä noin 100 miljoonaa. Eurooppaan Nigeria on linkittynyt merenalaisin kaapelein ja ensimmäinen
satelliitti laukaistiin vuonna 2007. Liberalisoiduista Lagosin sataman terminaaleista ja lentokentistä lähtien Nigerian palvelusektori on jatkanut kasvuaan positiiviseen suuntaan. Lisäksi rautatieverkoston operointia ollaan laajentamassa ja yksityistämässä kiinalaisvoimin. (Voionmaa 2012, 131–132)
4.6 Liiketoimintaympäristö
Kehittyvien talouksien joukossa Nigeriaa pidetään yhtenä haastavammista ja toisaalta palkitsevimmista markkinoista. Haasteet riippuvat keskeisesti jokaisen liiketoiminta-alan yhteyksistä julkiseen sektoriin, keskittymisestä vaikeampiin osiin
maata vai kehittyneempiin kasvukeskuksiin sekä paikallisista kumppaneista. Esimerkiksi dynaaminen ja urbaani Lagos on erilainen ympäristö kuin valtaosa
muusta Nigeriasta, jossa perushaasteet liittyvät korruptioon, logistiikkaan ja infrastruktuuriin, peruspalveluiden ja sähkönsaannin puutteisiin sekä turvallisuuteen.
(Voionmaa 2012, 132)
27
Nigeria sijoittuu 127. sijalle 142:sta vertailussa maiden kilpailukyvystä. Maailmanpankin tekemä Doing Business 2012 tutkimus, joka vertailee Nigerian eri
osavaltioiden liiketoiminnan helppoutta keskenään, sijoittaa maan 133. sijalle
187:sta. Sijoitus ei ole parantunut viime vuosien aikana. Huonon sijoituksen perusteina ovat sähkönsaanti, kansainvälisten rajojen ylityksen kustannukset sekä
kiinteistön rekisteröinti. (Voionmaa 2012, 132)
Nigeria on selvästi panostamassa liiketoimintaympäristön parannuksiin ja ulkomaisten investointien hankkimiseen. Lisäksi viranomaiset ovat alkaneet puuttua
markkinoillepääsyn esteisiin. Osa uudistuksista kuten henkisen omaisuuden suojan vahvistaminen riippuu lakipaketeista, jotka ovat vireillä parlamentissa. Uudistukset etenevät hitaasti ja niiden aikatauluun sekä lopulliseen muotoon liittyy epävarmuutta. Toteutumassa on myös julkisten hankintamenettelyjen uudistaminen ja
vieminen osavaltiotasolle. Elintarvike- ja standardointivirastot ovat molemmat
parantaneet toimiensa läpinäkyvyyttä. Lisää yksityisiä toimijoita talouteen tuovat
julkisten hankintojen sääntöuudistus, liberalisaatio öljy-, kaasu- ja energiasektoreilla, palvelualojen avautuminen sekä pörssiuudistus. Monet liiketoiminnan esteistä johtuvat viranomaisten kapasiteettien puutteista sekä sähkönsaannin ja infrastruktuurin heikkoudesta. (Voionmaa 2012, 132)
4.7 Tulevaisuuden näkymät
Vuosien 2009–2010 poliittisen epävarmuuden ja finanssikriisin jälkeen vuoden
2011 vaalit onnistuivat vahvistamaan uskoa Nigeriaan nousevana taloutena. Talouden yleinen avautuminen ja nopea kaupungistumiskehitys ovat luomassa edellytyksiä yrittäjyydelle ja innovaatiolle. Vuoden 2012 alussa sitkeästi jatkunut ääriislamistinen terrorismi luo tummia pilviä maan tulevaisuuden ylle. Terrorismin
pysyvyydestä ei ole varmuutta, mutta se pyrkii vetoamaan laajemman kansanosan
kokemaan turhautumisen ja näköalattomuuden tunteeseen. Toistaiseksi kansainväliset sijoittajat ja markkinat uskovat Nigerian pitkän aikavälin näkymiin. Kuitenkin meneillään olevat uudistukset edellyttävät investointeja, osaamista ja teknologiaa. Nigerian kauppapolitiikka etsii vielä suuntaansa, mutta lupaavia merkkejä on
jo nähty sen avautumisesta. (Voionmaa 2012, 132)
28
Nigeria on tällä hetkellä iso, nopeasti kasvava ja väestökehitykseltään kiinnostava
markkina. Tarvetta kestäville ratkaisuille on valtavasti aloilla, joilla on kilpailukykyistä suomalaisosaamista ja kokemusta vaikeilta markkinoilta. Tämä tarve tulee
kasvamaan tulevaisuudessa. Hyvä esimerkki on energia-ala, kaasun hyödyntämisestä uusiutuvien energiamuotojen kautta sähkön jakeluun ja sääntelypuolen
osaamiseen. (Voionmaa 2012, 133)
Toistaiseksi suomalaiset yritykset eivät ole löytäneet Nigeriaa. Maahan liittyy
runsaasti kielteisiä mielikuvia. Nigerian markkinoilla toimiminen edellyttää riskien hallintakapasiteettia ja hyvää ennakointikykyä. Yksi pääasiallisista haasteista
on luotettavan kumppanin löytäminen. Tämän ei pitäisi olla enää ylivoimainen
este, koska suomalaisyrityksillä on käytettävissään entistä enemmän kansainvälisiä ennalta Nigeriaa tuntevia toimijoita. Monet kansainväliset sijoituspankit ovat
sijoittuneet Lagosiin, josta löytyy myös ammattitaitoisia konsulttipalveluita. Julkisista toimijoista muun muassa Maailmanpankkiryhmän kansainvälinen rahoitusyhtiö International Finance Corporation omaa vankan kokemuksen Nigeriasta.
Esimerkiksi suomalaiset yritykset ovat muilla haastavilla markkinoilla päässeet
heidän avullaan alkuun. (Voionmaa 2012, 133)
Vienninedistäminen on tärkeä prioriteetti Suomen suurlähetystölle Nigeriassa. Lisäksi Finpro on perustanut alueellisen vientitoimiston suurlähetystön yhteyteen ja
etäpisteen Lagosiin. Suomen ulkomaankauppaministerin johtamat vienninedistämismatkat ovat luoneet erinomaisen pohjan toiminnalle. Vuonna 2012 järjestetty
pohjoismainen vienti- ja kulttuuritapahtuma Lagosissa keräsi runsaasti Nigerian
liike-elämän ja poliittisen eliitin huomiota Suomea kohtaan. Eniten kiinnostusta
suomalaisista yrityksistä saivat Nokia ja Wärtsilä. Tapahtumasta saadun myönteisen palautteen valossa Suomen vientiluvut voivat nousta tulevaisuudessa. Muutokselle on kuitenkin annettava aikaa ja suomalaisilta yrityksiltä vaaditaan kärsivällisyyttä. (Voionmaa 2012, 133)
29
5
VIENNIN ASIAKIRJAT
Kansainvälisessä kaupassa on satoja erilaisia asiakirjoja. Jokaiseen tavarantoimitukseen on valittava sopivat asiakirjat. Vastuussa asiakirjojen hankkimisesta ja
tekemisestä on viejä, mutta tähän voi tuoda muutoksia kauppasopimuksen ehdot,
toimituslauseke sekä maksutapa. Oikein täytetyt asiakirjat varmistavat maksujen
ja tavaroiden sujuvan liikkuvuuden. (Melin 2011, 84)
Viejiä kehotetaan noudattamaan erittäin suurta varovaisuutta toimituksissaan Nigeriaan, jos asiakasta ei tunneta luotettavaksi vanhan kauppasuhteen perusteella.
Sekkien, vekselien ja remburssien väärennykset ovat yleisiä. Liikkeellä on ollut
väärennettyjä rembursseja, jotka ovat näennäisesti olleet jonkin tunnetun pankin
avaamia. Jos remburssikirje on saatu ilman suomalaisen pankin välitystä, kannattaa tiedustella omalta pankilta remburssin oikeellisuutta. (Finpro 2012)
5.1 Laskut
Nigerian kaupassa tarvittavia asiakirjoja ovat kauppalasku, proformalasku, pakkausluettelo, tavaratodistus, muut erityiset todistukset sekä kuljetusasiakirjat yleisen käytännön tai ostajan antamien ohjeiden mukaan. (Finpro 2012) Tutkimuksessa on seuraavaksi tarkasteltu edellä mainittuja asiakirjoja.
Kauppalasku
Kauppalaskun muodon ja sisällön suhteen on asetettu tiettyjä vaatimuksia Nigeriassa. Kauppalasku on laadittava maan viranomaisten hyväksymälle tullilaskulomakkeelle. Tullilaskuun sisältyy tavaran alkuperää ja arvoa koskeva osuus, joten
erillinen alkuperätodistus tarvitaan harvoin. Kansainvälisessä kaupassa tullilaskun
käyttö on vähentynyt koko ajan. (Melin 2011, 92)
Kauppalasku arvo- ja alkuperäselvityksineen laaditaan Finprosta saataville tullilaskulomakkeille vähintään kolmena kappaleena. Kaikkiin lomakkeessa esitettyihin kysymyksiin on vastattava ja turhat vaihtoehdot yliviivattava. Maahantuojan
täydellinen nimi ja katuosoite on ilmoitettava, koska esimerkiksi postilokeroosoitteen ilmoittaminen ei riitä. Jokaisesta tavaralajista on ilmoitettava yksikkö- ja
30
kokonaishinta sekä 6-numeroinen HS-tullitariffinimike. Yhteenlaskettu hinta on
annettava sekä FOB- että mahdollisesti CFR-arvona. Lisäksi laskussa on ilmoitettava tilausnumero. Lomakkeen kääntöpuolen alkuperä- ja arvovakuutus on täytettävä kokonaan ja varustettava kahden yrityksessä työskentelevän henkilön omakätisellä allekirjoituksella. Kustannuserittelyssä summat esitetään vientimaan valuutassa. Laskuun ei tällöin tarvitse merkitä käytettyä vaihtokurssia. Myös hyväksytyn Form M-hakemuksen numero on ilmoitettava laskussa. (Finpro 2012)
Nigerialainen maahantuoja saa valuuttaa tuontitavaroiden maksamista varten täyttämällä Form M-hakemusasiakirjan ja toimittamalla sen oman pankkinsa välityksellä Nigerian keskuspankkiin. Maahantuoja tarvitsee Form M-hakemuksen liitteeksi muun muassa suomalaisen viejän laatiman proformalaskun vähintään neljänä kappaleena. Proformalaskussa ilmoitetaan muun muassa FOB-arvo, rahti- ja
muut kulut sekä mahdolliset komissiot eriteltyinä. Keskuspankki tekee päätöksen
hakemuksen perusteella Destination Inspection (DI)-tarkastuksen tarpeellisuudesta. Ilman keskuspankin käsittelemää Form M-asiakirjaa maahantuojan pankki ei
myönnä valuuttaa. Ennen tilauksen hyväksymistä suomalaisen viejän tulisi saada
valokopio Nigerian keskuspankin käsittelemästä Form M-hakemuksesta. (Finpro
2012)
Proformalasku
Proformalasku on muodollinen lasku, joka sisällöltään samankaltainen kuin kauppalasku. Se ei kuitenkaan aiheuta maksuvelvoitetta. Proformalaskua käytetään
esimerkiksi kun maksutapana on remburssi, ja ostaja tarvitsee sitä remburssin
avaamista varten. Ostaja saattaa myös tarvita laskua tuontiluvan anomisessa. Proformalaskua tarvitaan lisäksi veloituksettomien messutavaroiden ja tavaranäytteiden väliaikaisessa maahantuonnissa sekä osa-/jälkitoimituksissa, jotka yleensä
veloitetaan varsinaisella kauppalaskulla päätoimituksen yhteydessä. (Melin 2011,
92)
31
5.2 Erityisiä todistuksia
Vietäessä muun muassa eläviä eläimiä, lihaa ja lihatuotteita, kasveja ja kasvialkuperää olevia tuotteita sekä alkoholijuomia vaaditaan vientimaan viranomaisen terveystodistus. Erityinen Combined Certificate of Manufacture and Free Saletodistus vaaditaan muun muassa elintarvikkeille, lääkkeille, kosmeettisille valmisteille ja torjunta-aineille. Lisäksi elintarvikkeille vaaditaan muita erityistodistuksia, kuten analyysitodistus ja ”säteilytodistus”. Tuontitullauksen yhteydessä on
tietyistä tuotteista esitettävä SONCAP Certificate-todistus. Viejän tulisi ennen
vientiä selvittää erityisvaatimukset omien tuotteidensa osalta, jotta ne täyttäisivät
mahdollisesti voimassa olevien teknisten määräysten, standardien tai muun erityislainsäädännön sisältämät vaatimukset. (Finpro 2012)
Tavaratodistus
EUR.1-tavaratodistus tai hankkijan ilmoitus vaaditaan vietäessä yhteisötavaraa
jalostettavaksi. Tulliviranomainen vahvistaa aina tavaratodistuksen. (Finpro 2012)
Todistukseen merkitään tavaran alkuperä ja määrämaa sekä yksilöity tavarankuvaus. Viejän on EUR.1-tavaratodistuksen hakemusosassa esitettävä perusteet todistuksen antamiselle, esimerkiksi ”kokonaan tuotettu”, ”riittävästi valmistettu”
tai ”EY-tavaran jälleenvienti”. (Melin 2011, 99)
5.3 Tavaran ennakkotarkastus ja sertifiointi
Nigeria otti 1.1.2006 käyttöön useimpia tavaralähetyksiä koskevan määrämaassa
tapahtuvan tarkastuksen (Destination Inspection-DI), mikä korvaa aiemman viennin lähtömaassa tehdyn ennakkotarkastuksen. DI-ohjelmasta vastaa Nigeriassa
paikallinen tullilaitos yhteistyössä SGS:n, Cotecnan ja Global Scanin kanssa.
(Finpro 2012)
Tavaranäytteet
Nigeriaan saa tuoda tullitta kauppa-arvottomat näytteet. Arvonäytteet voi tuoda
maahan väliaikaisesti tullitta talletusmenettelyn avulla. (Finpro 2012)
32
Sertifiointi
Standards Organisation of Nigeria (SON) otti käyttöön 1.3.2005 SONCAPohjelman, jonka tarkoituksena on valvoa tiettyjen tuoteryhmien laatua ja turvallisuutta. Ohjelma laajeni vuonna 2009 kattamaan lähes kaikkia maahantuotavia
tuotteita. Määräysten vastaavuudesta on tuontitullauksen yhteydessä esitettävä
SONCAP Certificate-todistus. Viejän on hankittava lisäksi Product Certificatetodistus, joka on voimassa enintään kolme vuotta. SON on valtuuttanut SGS ja
Intertek tarkastusyhtiöt vertaamaan tuotteiden vastaavuuden määräyksiin ennen
laivausta ja myöntämään vaadittavat todistukset. (Finpro 2012)
5.4 Kuljetusasiakirjat
Kuljetusasiakirjat laaditaan esimerkiksi ostajan antamien ohjeiden tai yleisen käytännön mukaan. Lentorahtikirjaan tai konossementtiin on lisättävä hyväksytyn
Form M-hakemuksen numero. Muita viranomaisten antamia erityisohjeita ei ole.
(Finpro 2012)
Pakkausluettelo
Pakkausluettelo laaditaan kollikohtaisesti ja kiinnitetään esimerkiksi muovitaskuun pakkauksen kylkeen. Monissa maissa pakkausluettelon liittäminen lähetyksen mukaan nopeuttaa tullaustoimintaa. Pakkausluettelo on hyvä varustaa laskun
kaltaisilla yhteystiedoilla ja muodoltaan se noudattaa kauppalaskua. Hintatietojen
puuttuminen on oleellinen ero kauppalaskuun verrattuna. Tämän vuoksi pakkausluettelo on hyödyllinen asiakirja kaupassa, jossa tavara liikkuu useiden välikäsien
kautta. (Melin 2011, 92–93)
33
6
ULKOMAANKAUPAN KULJETUKSET
Ulkomaankaupan kuljetustapoja ovat auto-, rautatie-, laiva- ja lentokuljetukset
sekä postikuljetukset, kuriirilähetykset ja yhdistetyt kuljetukset. Kuljetusmuodoista valitaan se, joka parhaiten sopii kyseiseen tilanteeseen. Kuljetustavan valintaan
vaikuttavia tekijöitä ovat kuljetuskustannukset, tavaran määrä ja mitat, määrämaa,
tavaran arvo ja vahingoittumisalttius sekä toimitusaika. (Melin 2011, 194)
Kuljetusmuodon valinnan jälkeen tehdään arviointimenettely kuljetusten suorituskyvystä. Yritykset käyttävät arvioinnissa muun muassa tilintarkastustietoja, kustannusselvityksiä, rahtien ja ajallaan noudettujen lähetysten seurantaa sekä vaurioja vahingonkorvausselontekoja. Palauteinformaatiota voidaan saada myös muualta
kuin arviointimenettelyn kautta. (Melin 2011, 196)
6.1 Merikuljetus
Suurin osa Suomen ulkomaankaupan kuljetuksista tapahtuu meritse. Merikuljetuksissa suomalaisten alusten määrä on kuitenkin vähäinen. Tämä johtuu suomalaisen kauppalaivaston ylläpidon korkeasta kustannustasosta. Merirahtiliikenteestä
löytyy kolme kuljetusjärjestelmää: hakurahti-, linja- ja sopimusliikenne. (Melin
2011, 196–197)
Hakurahtiliikenteessä tavaroita kuljetetaan eri satamien välillä ilman säännönmukaista aikataulua. Öljy-, vilja-, lannoite- ja hiilisektorit ovat tyypillisiä hakurahtimarkkinoita. Enemmistö maailman kauppalaivastosta on hakurahtiliikenteessä, ja
yli kolme neljäsosaa meritse kulkevista tavaroista liikkuu tätä kuljetusmuotoa
käyttäen. Rahtaussopimuksen ehdot merkitään sertepartiaan (Charter Party, C/P).
(Melin 2011, 197)
Linjaliikenteessä laiva liikkuu tiettyjen satamien välillä ennakkoon sovitun aikataulun mukaisesti. Varustamoiden välinen yhteistyö on tavallista, mikä rajoittaa
kilpailua. Linjaliikenteessä asiakirjana käytetään konossementtia, johon on merkitty varustamon kuljetusehdot. Näin ollen erillistä rahtaussopimusta ei tarvita.
Maailman kauppalaivastosta noin 10–15 % on linjaliikenteessä, ja kuljettavasta
tavarasta noin 10 %. (Melin 2011, 197)
34
Sopimusliikenteessä osapuolet sopivat yhdessä kuljetusehdoista. Sopimusliikenteessä kuljetetaan suuria tavaramääriä ja massatavaroita. Usein on kyse malmi-,
hiili-, tai öljykuljetuksista. (Melin 2011, 198)
6.2 Autokuljetus
Liikennemuodot autokuljetuksessa ovat tilausliikenne ja linjaliikenne. Tilausliikenne on asiakkaan tilaamaa ovelta ovelle -kuljetusta, jossa asiakas valitsee lähtöja määräpaikkakunnat. Linjaliikenne on säännöllistä ja aikataulun mukaista liikennettä kahden paikkakunnan välillä. (Melin 2011, 210)
Kansainvälisissä kuljetuksissa kuljetussopimus on vahvistettava rahtikirjalla.
CMR-sopimuksen mukaan rahtikirja on tehtävä kolmena kappaleena, jotka lähettäjä ja rahdinkuljettaja allekirjoittavat. Rahtikirja on todistus kuljetussopimuksen
ehdoista ja siitä, että rahdinkuljettaja on vastaanottanut tavaran. Rahtikirjaan merkittyjen tietojen oikeellisuudesta vastaa lähettäjä. Rahdinkuljettajan on varmistettava, että kollien lukumäärä, merkit ja numerot pitävät paikkansa. Lisäksi kuljettajan on tarkastettava tavaran kunto ja merkitä sitä koskevat mahdolliset varaukset
rahtikirjaan. Lähettäjän kappaletta rahtikirjasta voidaan käyttää kauppahinnan perimiseen ostajalta ulkomaanperittävien yhteydessä. (Melin 2011, 211)
Rahdinkuljettaja vastaanottaa tavaran sovitussa paikassa sovittuna aikana. Osapuolet voivat sopia keskenään, kuka hoitaa tavaran lastauksen. Kansainvälisissä
kuljetuksissa rahtikirjaan on merkittävä, kuka on rahdin maksuvelvollinen.
Rahdinkuljettajan ei ole pakko luovuttaa tavaraa ennen kuin on saanut rahtimaksun. Kuljettajan velvollisuus on valvoa lastinomistajan etuja kuljetuksen aikana.
Kuljetuksen tulee tapahtua sovittua reittiä pitkin. Jos tästä ei ole erikseen sovittu,
rahdinkuljettaja saa itse määrätä reitin. (Melin 2011, 211–212)
Autokuljetuksen etuina ovat kuljetuksen nopeus, lastauksen ja purkamisen joustavuus sekä terminaaliverkoston tiheys Suomessa ja ulkomailla. Haittoina ovat paino- ja kokorajoitukset, suhteellisen kalliit rahtihinnat, matkan aiheuttamat rasitukset tavaralle sekä työaikamääräykset ja ajokiellot määräaikoina eri maiden teillä.
Lisäkustannuksia syntyy esimerkiksi tienkäyttömaksuista, siltamaksuista ja maan-
35
tieveroista. Joissakin maissa maantieverkoston ruuhkautuminen aiheuttaa läpikulkuongelmia. Kuljetushintojen nousuun vaikuttavat erityisesti korkeat palkkakulut,
polttoaineiden hintojen nousu ja kallis kalusto. Toisaalta tavoitteet parantaa logistiikkaa supistamalla varastoja tekevät maantiekuljetuksista tehokkaan kuljetusmuodon. (Melin 2011, 214)
6.3 Rautatiekuljetus
Tavaraa koskeva kuljetussopimus muodostuu, kun rautatiet ottavat tavaran kuljettavaksi ja se luovutetaan rautatieyritykselle lähettäjän sopimalla tavalla. Sopimus
vahvistetaan yleensä rahtikirjalla. Lähettäjä täyttää rautateiden rahtikirjalomakkeen ja luovuttaa rautateille kuljetusta varten tarvittavat asiakirjat. Rahtikirja laaditaan useana kappaleena ja siitä on käytävä ilmi lähettäjä, vastaanottaja, sekä kuljettavan tavaran määrä ja laatu. Lähettäjä on vastuussa rahtikirjaan merkityistä
tiedoista. Rautatierahdinkuljettaja leimaa rahtikirjat, mikä on todistus tavaran vastaanottamisesta kuljettavaksi. (Melin 2011, 215)
Rahti maksetaan yleensä tavaraa lähettäessä, mutta kaupan osapuolet voivat sopia
asiasta toisinkin. Rahtikirjassa tulee olla maininta, jos vastaanottaja maksaa rahdin
ja muut kuljetukseen liittyvät kustannukset. Rahdin suuruuteen vaikuttavat kuljetusmatka ja -tapa sekä tavaran paino ja tilavuus. Kuljetusreitin määrää tavaran lähettäjä, ja kuljettajan velvollisuutena on huolehtia lastinomistajan eduista kuljetuksen aikana. Tavara luovutetaan vastaanottajalle määräpaikkakunnalla sovittuna
aikana. Rahdinkuljettajalla on oikeus myydä tavara, jos sitä ei ole noudettu kolmen kuukauden kuluessa. (Melin 2011, 216)
Rautateillä voidaan kuljettaa suuria ja raskaita kuormia. Rautatiekuljetus on edullinen, luotettava, turvallinen ja ympäristöystävällinen kuljetusmuoto. Heikkoutena
on, että rahtia vastaanottavia asemia ei ole aina lähettäjän ja vastaanottajan lähettyvillä. Lisäksi rautatiekuljetus on tiukasti aikatauluihin sidoksissa olevaa liikennettä. (Melin 2011, 217)
36
6.4 Lentokuljetus
Lentokuljetuksen eduiksi lasketaan nopeus ja varmuus, harvat uudelleen lastaukset, laaja reittiverkosto sekä edullisempien pakkausmateriaalien käyttömahdollisuus. Korkeat rahtikustannukset voidaan nähdä negatiivisena puolena. Lentokuljetus on sopiva kuljetusmuoto arvokkaille, kiireellisille ja nopeasti pilaantuville tavaroille. Lentorahti liikkuu pääsiassa reittiliikenteessä joko matkustaja- tai rahtikoneissa. (Melin 2011, 218)
International Air Transport Association (IATA) eli kansainvälinen lentoliikenneliitto on reittiliikennettä harjoittavien lentoyhtiöiden yhteistyöjärjestö. IATA:n
tehtävänä on lentoreittien ja aikataulujen suunnittelu, rahtimaksujen ja lentolippujen hintojen yhdenmukaistaminen, yhtenäisten kuljetusehtojen laatiminen sekä
lentoasiakirjojen standardointi. Lisäksi se valvoo lentoyhtiöiden etua ilmailua
koskevassa lainsäädäntötyössä ja pyrkii vaikuttamaan lentoliikenteen turvallisuuden edistämiseen. IATA:n apuna toimii joukko huolintaliikkeitä, jotka laativat
kuljetussopimuksen lentoyhtiön puolesta sekä vastaanottavat ja toimittavat tavaran rahdinkuljettajalle. (Melin 2011, 218)
Lentokuljetuksen tärkein asiakirja on lentokuljetussopimus eli lentorahtikirja (Air
Waybill, AWB). Lähettäjän tulee täyttää lentorahtikirja kolmena kappaleena käyttäen rahdinkuljettajan rahtikirjalomakkeita. Käytännössä huolintaliike tai kuljetusyhtiö tekee kuljetussopimuksen käyttäen IATA-mallin mukaista lentorahtikirjaa. Kansainvälisellä lentorahtikirjalla on monia tehtäviä. Rahtikirja vahvistaa
solmitun kuljetussopimuksen ja varmistaa, että lähetys on hyväksytty lentorahdiksi. Lähettäjä vakuuttaa sen avulla, että kuljetusehtoja on noudatettu. Rahtikirja on
tärkeä pankkitoimintojen ja tullauksen asiakirja sekä se toimii kuittina suoritetusta
rahti- ja vakuutusmaksuista. Rahtikirjan lähettäjän kappaleella määrätään tavarasta kuljetuksen aikana. (Melin 2011, 219)
Lentorahtikirja määrittelee rahdinkuljettajan vastuurajat ja ohjeistaa miten tavaraa
tulee käsitellä, kuormata sekä varastoida. Lentorahdin sisältäessä vaarallista ainetta, rahdinkuljettaja vaatii lähettäjää allekirjoittamaan Shippers Declaration for
Dangerous Goods-todistuksen. Todistus osoittaa lähettäjän noudattaneen kaikkia
37
ohjeita ja määräyksiä. Lisäksi lentolähetyksen kolliin kiinnitetään lähettäjän osoite- ja viitenumeromerkinnät sekä ”tunnistuslipukkeet”. Lipukkeista löytyy kollien
lukumäärä, lentorahtikirjan numero, lähetyksen paino sekä lähtö- ja määräpaikka.
(Melin 2011, 219)
Tärkeä vaihe lentorahdin kuljetusprosessissa on tavaran reititys. Suorat lennot
ovat nopeita reitityksiä, jolloin rahti kuljetetaan yhdellä koneella suoraan lähtöasemalta määräasemalle. Lentolähetykset pystytään reitittämään myös yhden tai
useamman siirtoaseman kautta, jolloin lentorahti siirretään koneesta toiseen. Siirtoajat voivat olla jopa vuorokausien mittaisia isoimmilla lentoasemilla. Huonon
reitin valinta ei vaikuta rahtimaksuihin, mutta se voi pidentää kuljetusta useilla
vuorokausilla. (Pehkonen 2000, 148–149)
6.5 Yhdistetty kuljetus
Yhdistetyssä kuljetuksessa käytetään kahta tai useampaa kuljetusmuotoa. Kuljetuskonttien käytön lisäännyttyä yhdistettyjen kuljetusten merkitys on kasvanut
huomattavasti. Tämä vähentää vahinkoja kuljetusmuodon vaihtuessa ja helpottaa
lastin käsittelyä. Ajansäästö mahdollistaa kuljetusvälineiden tehokkaamman käytön, koska kontit voidaan ahtaa ja lastata ennen kuljetusta (Melin 2011, 221). Yli
500 kilometrin kuljetusetäisyydelle yhdistetty kuljetus soveltuu parhaiten. Etenkin
Suomen maantieteellisen aseman vuoksi yhdistetyt kuljetukset koetaan hyödyllisiksi. (Pehkonen 2000, 155)
6.6 Kuriirikuljetus
Kuriiriyritykset hoitavat nopeasti ulkomaankuljetuksia lennättämällä rahtia vuokratuilla tai omilla lentokoneilla määränpäähän. Kuriirikuljetuksissa myös tavaran
käsittely ja toimitus asiakkaalle tapahtuvat nopeasti. Tänä päivänä voidaankin puhua pikarahtikuljetuksista. Suomessa kuriiriyritykset toimivat itsenäisinä yrityksinä tai ovat edustettuina huolintaliikkeiden kautta. Kansainvälisillä kuriiriyrityksillä on toimipisteitä ympäri maailman. (Melin 2011, 222)
Kuriirikuljetukset jaetaan asiakirjalähetyksiin, EU:n sisäkaupan lähetyksiin ja tullattaviin lähetyksiin. Kuriiri hoitaa maa- ja lentokuljetukset sekä tavaran toimituk-
38
sen asiakkaan luota tämän valitsemaan määränpäähän ennalta sovitussa ajassa.
Asiakkaan tulee täyttää kuriiriyhtiön rahtikirja, johon merkitään lähettäjä, vastaanottaja, tavaran arvo sekä sisältö. Tullattavien lähetyksien kohdalla asiakas tekee vaadittavat vientikaupan asiakirjat. Kuriiriyritys hakee tavarat asiakkaalta ja
toimittaa ne esimeriksi lentoteitse määränpäähän. Asiakas voi etukäteen selvittää
kuriiripalvelun kustannukset valmiin hintataulukon avulla. (Melin 2011, 223)
6.7 Postikuljetus
Postin ulkomaanliikenteen lähetysvalikoimaan kuuluu pientavaralähetykset, postipaketit, kirjeet ja postikortit. Lähetys voidaan toimittaa joko tavallisena lähetyksenä tai lentoteitse. Vaihtoehtoisesti voidaan valita myös pikajakeluna toimitettava
lähetys. Postihuolinta pystyy hoitamaan maahan saapuvan tavaran tullauksen ja
kotiinkuljetuksen. Lisäksi maasta lähtevän tavaran tullaus voidaan hoitaa asiakkaan puolesta. Tänä päivänä on mahdollista seurata Internetin välityksellä kansainvälistä postiliikennettä seurantasysteemien ja viivakoodien avulla. (Melin
2011, 223)
Priority-paketti on yritykseltä yritykselle suunnattu lähetys. Economy-paketti pystytään lähettämään kaikkiin maihin, ja se on hinnoiteltu maksuvyöhykkeiden mukaisesti. Priority- ja economy-pakettien maksimipaino on 20 kg. Osoitekortin lisäksi tulliluettelo täytyy liittää pakettiin. Express Mail Service (EMS) on kansainvälinen pikapostiverkko, joka kattaa kaikki maat. EMS-lähetys on yhdessä päivässä perillä Länsi-Euroopan isoilla paikkakunnilla ja 2–3 päivässä useimmissa kaukomaissa. Kuljetusmaksua ei laskuteta, jos lähetys on myöhästynyt sovitusta
ajankohdasta. (Melin 2011, 223)
Postit ovat kehittäneet lisäksi consignment-koontikuorman, jossa lähetetään lukuisia paketteja vastaanottajille yhtä aikaa. Jos consignment-erä sisältää paketteja
usealle vastaanottajalle samaan maahan, se kuljetetaan lavakuormana ja tullataan.
Tämän jälkeen paketit jaetaan oikeille vastaanottajille. (Pehkonen 2000, 154)
39
7
INCOTERMS 2010 -TOIMITUSLAUSEKKEET
Toimituslausekkeet ovat kirjanyhdistelmiä, joilla sovitaan eräistä kaupan ehdoista.
Toimituslauseke on olennainen osa kauppasopimusta, ja niillä osoitetaan myyjän
ja ostajan velvollisuudet tavaraa toimittaessa. Kansainvälisen kauppakamarin
(ICC) Incoterms-ehtojen tulkintasääntöjä pidetään yleisimpänä toimituslausekkeiden kokoelmana ulkomaankaupassa. Tämän tulkintasääntökokoelman kansainvälinen soveltaminen laajentuu jatkuvasti. (Melin 2011, 56)
Toimituslausekkeet määrittelevät, miten tavaran vienti- ja tuontitapahtumaan liittyvät myyjän ja ostajan velvollisuudet jakaantuvat kuljetuksen aikana. Lausekkeet
määrittelevät osapuolten toimintavelvollisuudet, kustannusvelvollisuudet sekä vahingonvaaran eli riskin siirtymispaikan. (Incoterms 2010, 5)
Incoterms 2010 -toimituslausekkeet otettiin käyttöön 1.1.2011. Lausekkeet jaettiin
vuoden 2010 uudistuksessa kahteen ryhmään, joista toinen koskee kaikkia kuljetusmuotoja ja toinen pelkästään vesikuljetuksia. Uudistetussa kokoelmassa on yhteensä 11 toimituslauseketta. (ICC Finland 2013). Taulukossa 2. nähdään Incoterms 2010 -toimituslausekkeiden ryhmittely.
Taulukko 2. Toimituslausekkeet ja niiden ryhmittely (Melin 2011, 58)
Incoterms 2010
Kaikki kuljetusmuodot
EXW
FCA
CPT
CIP
DAT
DAP
DDP
Ex Works
Free Carrier
Carriage Paid To
Carriage and Insurance Paid To
Delivered At Terminal
Delivered At Place
Delivered Duty Paid
Noudettuna lähettäjältä
Vapaasti rahdinkuljettajalla
Kuljetus maksettuna
Kuljetus ja vakuutus maksettuina
Toimitettuna terminaalissa
Toimitettuna määräpaikalla
Toimitettuna tullattuna
Free Alongside Ship
Free On Board
Cost and Freight
Cost, Insurance and Freight
Vapaasti aluksen sivulla
Vapaasti aluksessa
Kulut ja rahti maksettuna
Kulut, vakuutus ja rahti maksettuina
Vain vesikuljetus
FAS
FOB
CFR
CIF
40
Incoterms-lausekkeet määrittelevät tarkennettuna:

osapuolten kustannusvastuut ja toimintavelvollisuudet

vahingonvaaran siirtymispaikan

asiakirjojen hankkimis- ja kustannusvastuut

vakuuttamis- ja pakkausvelvollisuudet

ilmoitusvelvollisuudet vastapuolelle. (Melin 2011, 57)
Toimenpide, joka ei ole selvästi myyjän velvollisuutena, kuuluu ostajalle. Suurimassa osassa toimituslausekkeista vastuut vahingosta, toimintavelvollisuuksista
sekä kustannuksista siirtyvät samassa paikassa. Puolestaan CFR-, CIF-, CPT-, ja
CIP-lausekkeissa tavara-, toimenpide- ja kustannusvastuu siirtyvät eri kohdissa
myyjältä ostajalle. Jokaisen toimituslausekkeen alkukirjain kuvaa lausekkeen
luonnetta. E-ryhmän toimituslausekkeessa myyjän velvollisuudet ovat alimmillaan. D-ryhmässä myyjä vastaa kaikista kustannuksista ja riskeistä lausekkeen ilmoittamaan määräpaikkaan asti. (Melin 2011, 57–58)
7.1 Kaikki kuljetusmuodot
EX WORKS – Noudettuna lähettäjältä
Toimituslauseke EXW:n mukaan myyjä toimittaa tavaran ostajalle silloin, kun se
on asetettu ostajan käytettäväksi myyjän tiloissa tai muussa nimetyssä paikassa,
esimerkiksi varastossa tai tuotantolaitoksessa. Myyjä ei ole velvollinen lastaamaan
tavaraa eikä huolehtimaan mahdollisesta vientiselvityksestä. (DHL Finland 2013)
Kaupan osapuolten tulisi täsmentää toimituskohta nimetyllä toimituspaikalla
mahdollisimman tarkasti, sillä riskit ja kustannukset ovat siihen saakka myyjän
vastuulla. Ostaja vastaa kaikista riskeistä ja kustannuksista ottaessaan tavaran sovitusta kohdasta nimetyltä toimituspaikalta. Tämä toimituslauseke edustaa myyjän
vähimpiä mahdollisia velvollisuuksia. (DHL Finland 2013)
41
FREE CARRIER – Vapaasti rahdinkuljettajalla
Toimituslauseke FCA tarkoittaa, että myyjä toimittaa tavaran antamalla sen ostajan nimeämälle rahdinkuljettajalle tai muulle henkilölle myyjän tiloissa tai muussa
nimetyssä paikassa. Toimituspaikka vaikuttaa kuitenkin lastaus- ja purkamisvelvollisuuksiin. Kaupan osapuolten tulisi täsmentää toimituskohta mahdollisimman
tarkasti, sillä riski siirtyy ostajalle siinä kohdassa. (DHL Finland 2013)
Jos osapuolten aikomuksena on, että myyjä toimittaa tavaran ostajalle omissa toimitiloissaan, tulisi toimituspaikaksi nimetä toimitilojen osoite. Jos taas osapuolet
haluavat toimituksen tapahtuvan jossain muualla, on osoitettava toinen tarkka
toimituspaikka. (DHL Finland 2013)
Lauseke FCA edellyttää, että myyjä vientiselvittää tavaran silloin, kun se on tarpeellista. Myyjällä ei ole velvollisuutta tuontiselvittää tavaraa, hoitaa mitään tuontimuodollisuuksia tai maksaa tuontitullia. (DHL Finland 2013)
CARRIAGE PAID TO – Kuljetus maksettuna
Toimituslauseke CPT tarkoittaa, että myyjä antaa tavaran nimeämälleen rahdinkuljettajalle tai muulle henkilölle sovitussa paikassa. Myyjä solmii kuljetussopimuksen ja maksaa rahdin tavaran kuljettamisesta nimettyyn määräpaikkaan. (DHL
Finland 2013)
CPT edellyttää, että myyjä tarpeen tullen vientiselvittää tavaran. Myyjällä ei ole
velvollisuutta hoitaa mitään tuontimuodollisuuksia, tuontiselvittää tavaraa tai
maksaa tuontitullia. (DHL Finland 2013)
CARRIAGE AND INSURANCE PAID TO – Kuljetus ja vakuutus
maksettuna
Toimituslauseke CIP tarkoittaa, että myyjä antaa tavaran nimeämälleen rahdinkuljettajalle tai muulle henkilölle sovitussa paikassa. ”Myyjä solmii kuljetussopimuksen ja maksaa rahdin tavaran kuljettamisesta nimettyyn määräpaikkaan.”
(DHL Finland 2013)
42
Myyjä hankkii vakuutussopimuksen siltä varalta, että tavara vahingoittuu tai tuhoutuu sen ollessa kuljetuksen aikana ostajan vastuulla. Ostajan on otettava huomioon, että CIP-lausekkeen mukaan myyjä velvoitetaan hankkimaan vakuutus
pelkästään vähimmäislausekkeen mukaisesti. Jos ostaja haluaa kattavamman vakuutussuojan, siitä on sovittava myyjän kanssa tai tehtävä erilliset vakuutusjärjestelyt. (DHL Finland 2013)
”CIP edellyttää, että myyjä tarvittaessa vientiselvittää tavaran.” Myyjällä ei ole
velvollisuutta maksaa tuontitullia, hoitaa mitään tuontimuodollisuuksia tai tuontiselvittää tavaraa. (DHL Finland 2013)
DELIVERED AT TERMINAL – Toimitettuna terminaalissa
Toimituslauseke DAT tarkoittaa, että myyjä toimittaa tavaran ostajalle asettamalla
sen ostajan käytettäväksi kuljetuskalustosta purettuna nimetyssä terminaalissa nimetyssä määräpaikassa tai määräsatamassa. ”Terminaali” voi olla esimerkiksi varasto, konttipiha, laituri, tie-, rautatie- tai lentoterminaali. Myyjä on vastuussa kaikista riskeistä kuljetuksen aikana siihen asti, kunnes tavara on purettu terminaaliin
nimetyllä määräpaikalla. (DHL Finland 2013)
DAT edellyttää, että myyjä tarpeen tullen vientiselvittää tavaran. Myyjällä ei ole
velvollisuutta tuontiselvittää tavaraa, maksaa tuontitullia tai hoitaa tuontimuodollisuuksia. (DHL Finland 2013)
DELIVERED AT PLACE – Toimitettuna määräpaikalle
Toimituslauseke DAP tarkoittaa, että myyjä toimittaa tavaran ostajalle asettamalla
sen hänen käytettäväkseen nimetyllä määräpaikalla saapuneesta kuljetuskalustosta
purettavaksi. Myyjä on vastuussa kaikista kuljetuksen aikaisista riskeistä viedessään tavaraa nimettyyn paikkaan. (DHL Finland 2013)
DAP-lausekkeen mukaan myyjällä on tarvittaessa vientiselvitysvelvollisuus.
Myyjällä ei ole velvollisuutta maksaa tuontitullia eikä tuontiselvittää tavaraa tai
hoitaa tuontimuodollisuuksia. Jos kaupan osapuolet haluavat, että myyjä hoitaa
43
kaikki tuontimuodollisuudet, tuontiselvittää tavaran sekä maksaa tuontitullin, on
suositeltavaa käyttää toimituslauseketta DDP. (DHL Finland 2013)
DELIVERED DUTY PAID – Toimitettuna tullattuna
Toimituslauseke DDP tarkoittaa, että myyjä toimittaa tavaran ostajalle asettamalla
sen hänen käytettäväkseen nimetyllä määräpaikalla purettavaksi saapuneesta kuljetuskalustosta. Myyjä vastaa kaikista riskeistä ja kustannuksista tavaran tuomiseksi määräpaikkaan. Myyjä on velvollinen vienti- ja tuontiselvittämään tavaran,
maksamaan vienti- ja tuontitullin sekä hoitamaan kaikki tullimuodollisuudet.
(DHL Finland 2013)
DDP kuvaa myyjän enimmäisvelvollisuuksia. Kyseistä lauseketta ei tule käyttää,
jos myyjä ei pysty tuontiselvitykseen joko suoraan tai välillisesti. Jos kaupan osapuolet haluavat, että ostaja vastaa kaikista tuontimuodollisuuksien riskeistä ja kustannuksista, on suositeltavaa käyttää toimituslauseketta DAP. Ellei kauppasopimuksessa ole erikseen sovittu, arvonlisävero tai muu tuonnin yhteydessä maksettava vero kuuluu myyjän maksettavaksi. (DHL Finland 2013)
7.2 Vain vesikuljetus
FREE ALONGSIDE SHIP – Vapaasti aluksen sivulla
Toimituslauseke FAS tarkoittaa, että myyjä toimittaa tavaran asettamalla sen ostajan käytettäväksi tämän nimeämän aluksen vierellä, esimerkiksi proomussa tai
laiturilla, nimetyssä laivaussatamassa. Riski tavaran tuhoutumisesta tai vaurioitumisesta siirtyy, kun tavara on aluksen vierellä ja ostaja vastaa kaikista sen jälkeisistä kustannuksista. (DHL Finland 2013)
Kun tavara toimitetaan kontitettuna, myyjä luovuttaa jossain tapauksissa kontin
rahdinkuljettajalle sisämaan terminaalissa eikä aluksen vierellä. Näissä tapauksissa oikea lauseke ei ole FAS, vaan tulisi käyttää toimituslauseketta FCA. (DHL
Finland 2013)
44
Lauseke FAS edellyttää, että myyjä vientiselvittää tavaran sen ollessa tarpeellista.
Myyjällä ei ole velvollisuutta hoitaa mitään tuontimuodollisuuksia, tuontiselvittää
tavaraa tai maksaa tuontitullia. (DHL Finland 2013)
FREE ON BOARD – Vapaasti aluksessa
Toimituslauseke FOB tarkoittaa, että myyjä toimittaa tavaran ostajan nimeämään
alukseen nimetyssä laivaussatamassa tai osoittaa sen olevan jo siten toimitetun.
Riski tavaran tuhoutumisesta tai vaurioitumisesta siirtyy tavaran ollessa aluksessa.
Ostaja vastaa kaikista tämän jälkeisistä kustannuksista. (DHL Finland 2013)
Lauseke FOB edellyttää, että myyjä vientiselvittää tavaran tarpeen tullen. Myyjällä ei ole velvollisuutta maksaa tuontitullia, tuontiselvittää tavaraa tai hoitaa muitakaan tuontimuodollisuuksia. (DHL Finland 2013)
COST AND FREIGHT – Kulut ja rahti maksettuina
Toimituslauseke CFR tarkoittaa, että myyjä toimittaa tavaran alukseen tai osoittaa
sen olevan jo siten toimitetun. Riski tavaran tuhoutumisesta tai vaurioitumisesta
siirtyy ostajalle tavaran ollessa aluksessa. Myyjän vastuulla on tehdä kuljetussopimus ja maksaa rahtikulut tavaran tuomiseksi nimettyyn määräsatamaan. (DHL
Finland 2013)
Lauseke CFR edellyttää, että myyjä vientiselvittää tavaran silloin, kun se on tarpeellista. Myyjällä ei ole velvollisuutta hoitaa tuontimuodollisuuksia, maksaa
tuontitullia tai tuontiselvittää tavaraa. (DHL Finland 2013)
COST, INSURANCE AND FREIGHT – Kulut, vakuutus ja rahti maksettuina
Toimituslauseke CIF tarkoittaa, että myyjä toimittaa tavaran alukseen tai osoittaa
sen olevan siten toimitetun. Riski tavaran tuhoutumisesta tai vaurioitumisesta siirtyy ostajalle tavaran ollessa aluksessa. Myyjän täytyy tehdä kuljetussopimus ja
maksaa rahti sekä muut kulut tavaran tuomiseksi nimettyyn määräsatamaan.
(DHL Finland 2013)
45
Myyjä solmii lisäksi vakuutussopimuksen, joka kattaa ostajan riskin tavaran vahingoittumisesta tai tuhoutumisesta kuljetuksen aikana. Ostajan tulee ottaa huomioon, että CIF-lausekkeen mukaan myyjä velvoitetaan hankkimaan vakuutus
pelkästään vähimmäisehdoin. Jos ostaja haluaa kattavamman vakuutussuojan, siitä on sovittava myyjän kanssa tai tehtävä erilliset vakuutusjärjestelyt. (DHL Finland 2013)
Lauseke CIF edellyttää, että myyjä tarpeen vaatiessa vientiselvittää tavaran. Myyjällä ei ole velvollisuutta tuontiselvittää tavaraa, maksaa tuontitullia tai hoitaa
tuontimuodollisuuksia. (DHL Finland 2013)
46
8
ULKOMAAN MAKSUT
Kansainvälistyminen aiheuttaa yhä isompia haasteita yritysten maksuliikenteen
hoitamiselle. Toimitukset ulkomaille sitovat yrityksissä paljon rahaa, ja maksuliikenteen hyvällä hoitamisella pystytään vaikuttamaan kaupan onnistumiseen. Oikeilla maksutapojen valinnoilla voidaan nopeuttaa rahan kertymistä yrityksen kassaan. (Melin 2011, 116)
8.1 Maksuehdot
Monet eri tekijät vaikuttavat maksuehdon ja maksutavan valintaan. Kauppahinnan
maksamiseen liittyvät olennaiset kysymykset yksilöidään maksuehdoissa. Ulkomaankaupassa erityisiä haasteita maksuehtojen valintaan aiheuttavat kaupan osapuolien pitkät välimatkat, vaihtelevat kauppatavat, uuden kauppasuhteen tuottama
epävarmuus, valuuttamääräykset sekä ankara kansainvälinen kilpailu. (Melin
2011, 119)
Maksuehtoja valittaessa on otettava huomioon muun muassa maksuvaluutta, maksuaika ja -tapa, alennukset, pankkikulujen maksaja, toimituslauseke sekä viivästysseuraamukset. Maksuehdot on merkittävä selkeästi ja yksiselitteisesti oikean
maksun ja toimituksen saamiseksi. Maksuehtoihin on kiinnitettävä erityisesti
huomiota kaupan arvon ollessa suuri, esimerkiksi projektiviennissä ja tilaustuotteiden kohdalla. Ostajan luottokelpoisuuden selvittäminen on äärimmäisen tärkeää. (Melin 2011, 119)
8.2 Maksutavat
Ulkomaankauppaa tekevän yrityksen kannattaa valita tarkasti kauppaan parhaiten
sopiva maksutapa jo tarjousmenettelyn aikana. Maksutavan valinnalla voidaan
välttää sellaisia riskejä, joita kotimaankaupassa ei ole. Kaupan onnistumisen ja
maksun saamisen kannalta maksutavan valinnalla saattaa olla suuri merkitys.
Maksutavan valinta voidaan laskea olennaiseksi osaksi ulkomaankaupan neuvotteluja. Maksutavan valintaan vaikuttavat muun muassa kaupan osapuolten välinen
luottamus, halu poistaa ostajaan liittyviä riskejä, perinteiset kauppatavat, paikallinen lainsäädäntö sekä kilpailutilanne. (Melin 2011, 120)
47
Maksutapaa valittaessa on otettava huomioon:

maksutavan varmuus ja nopeus

ostajan luotettavuus

ostajan markkinat neuvottelutilanteessa

perinteiset kauppatavat

kaupan kohde

rahoitusmahdollisuudet

maksutapojen kustannukset ja jakautuminen myyjän ja ostajan välillä

valuuttamääräykset ja maantieteellinen etäisyys

ostajamaan taloudellinen ja poliittinen tilanne. (Melin 2011, 120)
Ulkomaankaupassa käytettäviä maksutapoja ovat:

perittävä

remburssi

maksumääräys

ulkomaan shekki. (Melin 2011, 121)
Maksumääräys ja ulkomaan shekki edellyttävät myyjän ja ostan välistä luottamusta, koska nämä maksutavat eivät sisällä minkäänlaisia ehtoja pankkien välillä.
Pankki toimii pelkästään välittäjänä eikä ota haltuunsa tavaran hallintaan ja toimitukseen oikeutettavia asiakirjoja. Shekin käyttäminen ulkomaankaupan maksuliikenteessä on tiedonsiirtomenetelmien (SWIFT) kehittymisen myötä vähentynyt
merkittävästi. Sen käyttöön liittyy runsaasti riskejä, minkä vuoksi shekkiä ei suositella käytettäväksi ulkomaankaupan maksutapana. Turvallisempi vaihtoehto on
maksumääräys, joka on verrattavissa kotimaiseen pankkisiirtoon. Maksaja antaa
siinä kirjallisesti tai konekielisesti tiedot maksusta ja sen lähettämistavasta pankille, joka veloittaa asiakkaan tiliä tai vastaanottaa maksajan suorituksen kassaan
maksuna. (Melin 2011, 121–123)
Suositeltavaa on käyttää maksutapana joko perittävää tai remburssia, mikäli yritys
haluaa turvata maksun saannin. Perittävää ja remburssia kutsuaan asiakirjamaksuiksi (Documentary Payment). (Melin 2011, 120–121) Seuraavaksi tutkimukses-
48
sa tarkastellaan yksityiskohtaisemmin perittävää ja remburssia, joita käytetään
eniten maksutapana Nigerian kaupassa.
8.2.1
Perittävä
Perittävä (Cash Against Documents tai Documentary Collection) on maksutapa,
jossa toimeksiantaja eli myyjä antaa pankilleen ohjeet periä maksu ja luovuttaa
mukaan liitetyt asiakirjat maksajalle annettujen ohjeiden mukaisesti. Perittävässä
viejä määrä tavarasta siihen asti, kunnes ostajana on sen maksanut. Tavara luovutetaan ostajalle, kun perittävän ehdot ovat täyttyneet eli maksu on suoritettu tai
vekseli on hyväksytty. (Aktia 2013)
Perittävissä on valittavissa kaksi erilaista tyyppiä: D/P (Documents Against
Payment) eli maksu asiakirjoja vastaan ja D/A (Documents Against Acceptance)
eli asiakirjat hyväksymistä vastaan. D/P edellyttää ostajan käteismaksua pankin
ilmoitettua perittäväksi saapuneista asiakirjoista. Usein ostaja maksaa perittävän
vasta tavaran saavuttua maahan. D/A käytetään, jos kaupan osapuolet ovat sopineet maksuajasta. Tässä tapauksessa ostajan on hyväksyttävä myyjän asettama
vekseli saadakseen perittävän asiakirjat lunastetuksi pankista. (Aktia 2013) Kuviossa 1. on esitelty perittävän kulkukaavio.
49
Kuvio 1. Perittävän kulkukaavio (Aktia 2013, vienti)
Perittävässä toimitaan seuraavasti:
1. Myyjä antaa pankkiinsa toimeksiannon, jonka liitteenä ovat asiakirjat
2. Pankki lähettää asiakirjat perittäväksi ostajan pankkiin
3. Pankki ilmoittaa asiakkaalle perittävästä
4. Ostaja maksaa perittävän tai hyväksyy vekselin
5. Ostaja saa asiakirjat haltuunsa, jonka jälkeen pankki tilittää perittävän varat myyjän pankille
6. Myyjän pankki hyvittää rahat edelleen myyjälle. (Aktia 2013)
8.2.2
Remburssi
Remburssi on ulkomaankaupan maksuväline, maksutapa ja kassanhallintaväline.
Se on ostajan pankin eli avaajapankin kirjallinen sitoumus maksaa kauppahinta
myyjälle. Myyjä saa maksun esitettyään pankille remburssiehtojen mukaiset asiakirjat. Remburssista käytetään nimitystä Documentary Credit, D/C tai tietyissä
yhteyksissä termiä Letter of Credit, L/C. (Aktia 2013)
50
Remburssi on turvallisin maksutapa sekä myyjälle että ostajalle. Sitä suositellaan
käytettäväksi uusiin asiakassuhteisiin, kun myynnin kohteena on arvokkaita, tilauksesta valmistettavia tavaroita tai ostajan maan poliittinen ja taloudellinen tilanne
on epävakaa. Remburssin avulla molemmat kaupan osapuolet voivat varmistaa
omat etunsa. Myyjälle se antaa turvaa, sillä pankit valvovat maksun suorittamista
ja tavaran toimitusta osoittavien asiakirjojen luovuttamista. Ostaja pystyy todistamaan maksukykynsä ja luottokelpoisuutensa avauttamalla remburssin omassa
pankissaan. Molemmille on hyötyä siitä, että asiakirjat ja maksu liikkuvat puolueettoman ja luotettavan osapuolen kautta. Pankin vahvistama remburssi takaa
myös sen, että viranomaisten määräykset tuontimaassa eivät ole estämässä maksun saantia. (Aktia 2013)
Remburssien käsittely perustuu Kansainvälisen kauppakamarin yhdenmukaisiin
remburssisääntöihin (ICC Uniform Customs and Practice for Documentary Credits). Nämä säännöt sitovat kaikkia remburssin osapuolia, ellei toisin ole sovittu.
(Aktia 2013) Kuviossa 2. on esitelty remburssin kulkukaavio.
Kuvio 2. Remburssin kulkukaavio (Aktia 2013, vienti)
51
Remburssissa toimitaan seuraavasti:
1. ”Ostaja ja myyjä tekevät kauppasopimuksen ja sopivat maksutavaksi remburssin
2. Ostaja antaa pankilleen toimeksiannon remburssin avaamisesta myyjän
hyväksi
3. Avaajapankki avaa remburssin toimeksiannon perusteella myyjän pankkiin
4. Avisoiva pankki ilmoittaa remburssin myyjälle ja mahdollisesti lisää remburssiin vahvistuksensa
5. Tarkastettuaan ja hyväksyttyään remburssin ehdot, myyjä toimittaa tavaran
6. Myyjä esittää remburssiasiakirjat nimettyyn/vahvistavaan pankkiin, joka
tarkastaa asiakirjat
7. Todettuaan, että asiakirjat ovat remburssiehtojen mukaiset nimetty/vahvistava pankki maksaa, hyväksyy tai negosioi remburssin
8. Asiakirjat lähetetään avaajapankkiin, joka myös tarkastaa asiakirjat
9. Maksu remburssiehtojen maksuajankohdan mukaisesti
10. Maksu ostajalta remburssin määräämänä ajankohtana; heti tai eräpäivänä
11. Avaajapankki luovuttaa asiakirjat ostajalle.” (Aktia 2013)
52
9
TUTKIMUKSEN EMPIIRINEN OSUUS
Tässä luvussa käsitellään tutkimuksen empiiristä osaa ja erityyppisiä tutkimusmenetelmiä. Empiirinen osuus toteutettiin kvalitatiivisena teemahaastatteluna, johon
valittiin mukaan Nigerian kaupan ammattilaisia. Loppuosassa esitellään haastattelun tuloksia, arvioidaan tutkimuksen luotettavuutta sekä laaditaan johtopäätökset
ja yhteenveto.
9.1 Tutkimusmenetelmät
Tutkimusmenetelmät ovat erilaisia aineiston hankinta ja -analyysimetodeja, joita
käytetään tutkimuksen empiirisessä osuudessa. Ne voidaan jakaa laadullisiin eli
kvalitatiivisiin ja määrällisiin eli kvantitatiivisiin tutkimusmenetelmiin. Laadullisia menetelmiä ovat esimerkiksi haastattelu ja havainnointi. Määrällinen menetelmä on esimerkiksi kysely. (Saukkonen 2013)
Kvalitatiivisen tutkimuksen tarkoituksena on tutkia kohdetta mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Yleisesti todetaan, että laadullisessa tutkimuksessa on tavoitteena löytää tai paljastaa tosiasioita kuin todentaa jo olemassa olevia väittämiä. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa aineisto kootaan todellisissa tilanteissa, joissa käytetään ihmistä tiedon keruun instrumenttina. Tällöin tutkittavien mielipiteet ja näkökulmat tulevat hyvin esille. Tämän tyyppisen tutkimuksen pyrkimyksenä ei ole
hypoteesien ja teorian testaaminen vaan aineiston yksityiskohtainen ja monipuolinen tarkastelu. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2010)
Kvantitatiivisessa tutkimuksessa keskeisiä ovat aiemmat teoriat ja johtopäätökset
aiemmista tutkimuksista. Määrälliselle tutkimukselle tyypillistä on hypoteesien
esittäminen ja käsitteiden määrittely. Tutkimuksessa on usein tarkat koehenkilövalinnat ja otantasuunnitelmat: muodostetaan perusjoukko, josta otetaan otos. Kvantitatiivista tutkimusta käytetään, kun halutaan analysoida ja esittää tutkimustulokset tarkasti, tilastollisesti ja numeraalisesti. (Hirsjärvi ym. 2010, 140)
Tutkimusmenetelmän valintaan vaikuttavat monet tekijät. Ensisijaisesti tutkimusongelma vaikuttaa valittavaan menetelmään, mutta myös resurssit ja ajankäyttö on
otettava huomioon. Tutkijan täytyy ennakkoon pohtia, millaisia konkreettisia jär-
53
jestelyjä tulee tehdä sekä päätettävä menettelytavoista. (Hirsjärvi ym. 2010, 177–
178)
Tämän tutkimuksen empiirisen osuuden tutkimusmenetelmäksi valittiin kvalitatiivinen eli laadullinen aineistonhankintatekniikka. Empiirinen osuus pohjautuu tutkimuksen teoriaosuuteen. Tiedonkeruumuotona käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua, johon osallistui vaasalaisen yrityksen Nigerian kaupan ammattilaisia. Teemahaastattelun tarkoituksena oli saada haastatella eri työtehtävissä olevia henkilöitä, näin ollen saataisiin monia näkökulmia vientiprosessista Nigeriaan.
Menetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua, koska sen avulla saadaan
laajempi käsitys aiheesta ja päästään syvällisemmin keskustelemaan tutkimusongelmasta.
Haastattelun suurimpana etuna nähdään joustavuus eli voidaan säädellä aineiston
keruuta sulavasti tilanteen vaatimalla tavalla ja vastaajia myötäillen. Haastatteluaiheiden järjestystä pystytään muuttamaan, ja vastauksia voidaan tulkita paremmin kuin esimerkiksi kyselyssä. Ihminen saa tutkimustilanteessa kertoa aiheesta
mahdollisimman laajasti ja vapaasti. Haastattelun avulla pystytään syventymään
annettuihin vastauksiin ja selventämään niistä saatuja tietoja. Haastattelun etuna
on myös se, että haastateltavat on mahdollista tavoittaa helposti myöhemminkin,
jos on tarpeellista täydentää aineistoa. (Hirsjärvi ym. 2010, 205–206)
Haastattelu vie joka tapauksessa aikaa, ja se vaatii tarkkaa suunnittelua. Haastatteluun liittyy lisäksi virhelähteitä, jotka johtuvat sekä haastattelijasta että haastateltavasta. Tutkimustilanteen kokonaisuudella on suuri merkitys, sillä haastateltava
voi esimerkiksi kokea tilanteen pelottavaksi tai itseään uhkaavaksi. Haastattelun
luotettavuutta saattaa vähentää se, että tutkimustilanteessa on taipumus antaa sosiaalisesti suotavia vastauksia. Haastateltava voi myös antaa sellaista tietoa, jota
tutkija ei ole kysynyt. (Hirsjärvi ym. 2010, 206)
9.2 Teemahaastattelun suunnittelu ja toteuttaminen
Puolistrukturoitu teemahaastattelu on lomake- ja avoimen haastattelun välimuoto.
Teemahaastattelussa tunnusomaista on, että haastattelun aihepiirit eli teemat ovat
54
tiedossa, mutta kysymysten tarkka järjestys ja muoto puuttuvat. Teemahaastattelu
vastaa hyvin kvalitatiivisen tutkimuksen lähtökohtia. (Hirsjärvi ym. 2010, 208–
209)
Teemahaastattelun suunnittelu käynnistyi kysymysten hahmottelulla ja muodostamisella. Laadin yhteensä yhdeksän haastattelukysymystä, jotka tukevat mahdollisimman hyvin tutkimuksen teoreettista osuutta. Tämän jälkeen aloin etsimään
sopivia henkilöitä haastatteluihin. Työskentelen vaasalaisessa vientiyrityksessä,
joten potentiaalisten haastateltavien kontakteja oli helppo saada. Valitsin haastatteluun kohderyhmäksi toimihenkilöt, joilla on kokemusta ja asiantuntemusta Nigeriaan kohdistuvasta kaupasta. Haastattelupyyntöön myönteisesti vastanneiden
henkilöiden kanssa sovimme ajankohdan tapaamiselle. Haastateltavien joukko
muodostui lopulta neljästä ihmisestä.
Lähetin kysymykset sähköpostilla haastateltaville edellisenä päivänä ennen haastattelua, jotta he voisivat ennakkoon tutustua kysymyksiin ja miettiä vastauksia.
Lähtökohtana oli haastatella yhtä henkilöä kerralla. Haastatteluiden kesto oli noin
30 minuuttia ja ne toteutettiin yrityksen neuvotteluhuoneessa. Kaikki haastattelut
käytiin suomeksi ja ne suoritettiin yhden päivän aikana.
9.3 Haastattelukysymykset
Muodostin yhdeksän kysymyksen haastattelurungon. Ensimmäiseksi halusin haastattelussa selvittää, millaisissa työtehtävissä henkilöt toimivat ja monenko vuoden
kokemus heillä on viennistä Nigeriaan. Haastattelun päämääränä oli selvittää, millainen Nigeria on viennin kohdemaana. Kysyin haastateltavilta, millaisia kokemuksia heillä on viennistä Nigeriaan, ja mitkä asiat ovat tuottaneet eniten ongelmia. Tarkoitus oli tutkia, millaisia asioita Nigerian kanssa kauppaa tekevän yrityksen täytyy erityisesti ottaa huomioon. Tämän lisäksi käsiteltiin vientiin tarvittavia asiakirjoja, ulkomaankaupan kuljetusmuotoja, kansainvälisiä toimituslausekkeita sekä maksuehtoja ja maksutapoja.
55
9.4 Empirian tulokset
Seuraavassa on listattu tutkimuksen haastateltavat. Haastateltavat halusivat pysyä
nimettöminä, joten heidän nimiään ei tulla mainitsemaan työssäni. Jokainen henkilö antoi luvan haastattelun nauhoittamiseen.
Työtehtävät ja kokemus viennistä Nigeriaan
Henkilö A
Haastateltava toimii esimiestehtävissä viennin asiakirjoista vastuussa olevalla
osastolla. Hän on työskennellyt yrityksessä kuusi vuotta. Hänellä on hieman käytännön kokemusta Nigeriaan kohdistuvasta viennistä.
Henkilö B
Haastateltava on työskennellyt yrityksessä alle vuoden ja toimii tällä hetkellä
vientiassistenttina. Tuona aikana hän on suorittanut vientiä Nigeriaan, mutta aikaisempaa kokemusta hänellä ei ole.
Henkilö C
Haastateltava on vientiassistentti, joka on pääasiassa tekemisissä Nigerian ja muiden Afrikan maiden kanssa. Hän on työskennellyt yrityksessä yli kolme vuotta.
Henkilö D
Haastateltava toimii vientiassistenttina tiimissä, jonka vastuualueena ovat Afrikan
maat. Hän on työskennellyt yrityksessä reilun vuoden ja tehnyt sinä aikana vientiä
muun muassa Nigeriaan.
Nigeria kohdemaana
Kaikki haastateltavat olivat yhtä mieltä siitä, että Nigeria on kauppakumppanina
huomattavasti mainettaan parempi. Haastatteluista kävi myös ilmi, että nigerialaiset ovat valmiita tekemään yhteistyötä sekä kiinnostus suomalaiseen osaamiseen
on maassa suuri. Nigeriaa pidetään otollisena kohteena sellaiselle vientiyrityksel-
56
le, joka löytää maasta luotettavat paikalliset kumppanit. Maa toimii myös porttina
muihin Länsi-Afrikan maihin, mutta korruptioon ja poliittisiin riskeihin kannattaa
varautua.
Nigerian markkinoillepääsyn suurimpia haasteita ovat:

tullimenettelyjen monimutkaisuus

vientikiellot

piraattituotteet

korruptio

harmaa kauppa

teknisten laitteiden hyväksyntämenettely.
”Nigeria on viennin kannalta sellainen maa, jossa sekä riskit että voitot voivat olla
suuria.” (Henkilö A)
”Nigerian maine on heikko kauppakumppanina ja yritysten toimintaympäristönä.”
(Henkilö C)
Kaupankäyntikulttuuri
Nigeria on hierarkkinen yhteiskunta ja tämä on huomattavissa kaupankäyntikulttuurissa. Haastateltavista suurin osa totesi, että Nigerian kaupankäyntitavoissa on
huomattavissa korruptiota ja byrokratiaa. Lisäksi nigerialaiset asiakkaat odottavat
suurta arvostusta kaupankäynti kumppaneiltaan. Kauppaneuvottelut kannattaakin
sopia 1–2 kuukautta aikaisemmin, koska nigerialaiset eivät tee hätiköityjä päätöksiä.
”Kauppaneuvotteluihin on suositeltavaa saapua juuri ajallaan, koska täsmällisyyttä arvostetaan Nigeriassa.” (Henkilö A)
”Kauppaneuvottelut varmistetaan aina soittamalla asiakkaalle päivää ennen neuvotteluiden alkamista.” (Henkilö D)
Lähetysten kannalta tiedonkulku on haastava asia. Kun kauppasopimus on tehty ja
tavara lähetetty, voivat jotkin tiedot vielä muuttua matkan varrella. Puutteellinen
57
tiedonkulku saattaa aiheuttaa esimerkiksi lähetyksen viivästymisen. Henkilö B
kertoi, että asiakas harvoin tuntee Euroopan unionin sääntöjä ja määräyksiä, tai
millaisia vaatimuksia EU ja tulli voivat asettaa.
”Asiakkaan ilmoittamat muutokset eivät aina kantaudu meille asti tai kuulemme
niistä liian myöhään.” (Henkilö B)
Vientiasiakirjat
Haastateltavat vahvistivat vientiasiakirjojen oikeellisuuden nopeuttavan vientiprosessia huomattavasti. Vientiasiakirjojen virheellinen tai puutteellinen täyttäminen
aiheuttaa väistämättömästi ongelmia tavaran lähetyksessä. Väärää tietoa sisältävien asiakirjojen vuoksi tavara jää tulliin, mikä aiheuttaa viivästyksiä lähetyksen
saapumiseen asiakkaalle. Tämä aiheuttaa myös lisäkustannuksia yritykselle, kun
tavara säilytetään tullin tiloissa.
”Hyvin usein joudumme kysymään asiakkaalta ovatko kaikki tiedot varmasti oikein.” (Henkilö C)
”Osalla nigerialaisista asiakkaista on sellainen käsitys, ettei tietojen oikeellisuudella ole niin suuri merkitys.” (Henkilö A)
Vientiasiakirjojen oikeellisuus korostuu erityisesti Form M-hakemusasiakirjan
täyttämisessä. Form M-hakemuksen liitteeksi asiakas tarvitsee muun muassa viejän laatiman proformalaskun. Nigerian keskuspankki ei hyväksy hakemusta, jos
laskulla olevat tiedot osoittautuvat puutteellisiksi. Tällaisessa tilanteessa asiakkaalle ei myönnetä valuuttaa tavaroiden maksamista varten. Käytännössä tämä
tarkoittaa sitä, että tulli voi luovuttaa tavaran asiakkaalle, mutta asiakas ei pysty
maksamaan sovittua kauppahintaa. Uusien asiakirjojen lähettäminen on mahdollista, mutta se tuottaa ylimääräistä työtä yritykselle.
”On erittäin tärkeää tarkistaa, että Form M-hakemuksessa kaikki tiedot ovat oikein.” (Henkilö D)
58
”Joskus joudumme odottamaan kohtuuttoman kauan Nigerian keskuspankin hyväksyntää Form M-hakemukselle. Ilman hyväksyttyä hakemusta emme voi lähettää tavaraa.” (Henkilö C)
Kuljetukset ja toimituslausekkeet
Haastateltavat henkilöt kertoivat, että yrityksessä on ennakolta sovittu, mitä kuljetusmuotoja ja toimituslausekkeita käytetään eri maihin. Pääasiallisesti toimituslauseke valitaan kuljetusmuodon mukaan. Nigerian kohdalla käytössä ovat toimituslausekkeet DAP ja CIP. DAP-lausekkeessa kuljetusmuotona on kuriiri ja CIPlausekeessa kuljetus tapahtuu lentorahtina.
”Meidän tehtävämme on tarkistaa, että kuljetusmuodot ja toimituslausekkeet täsmäävät toisiinsa. Myyjät tekevät tässä asiassa joskus virheitä.” (Henkilö B)
Haastateltavat sanoivat, että kuljetusmuoto määräytyy lähetyksen painon mukaan.
Kuriiria käytetään 1–50 kg lähetyksissä ja yli 50 kg painavat lähetykset toimitetaan lentorahtina. Tällä tavoin saavutetaan mahdollisimman nopea toimitusaika
sekä kohtuulliset rahtikulut.
”Eri maihin käytettävät toimituslausekkeet ja kuljetusmuodot ovat valittu asiantuntijoiden kanssa ja niistä poiketaan hyvin harvoin.” (Henkilö A)
Maksuehdot ja maksutavat
Haastatteluissa selvisi, että tavarat myydään aina yrityksen Nigerian konttorille.
Tämä paikallinen konttori hoitaa itse tavaran myynnin loppuasiakkaille. Tällä tavoin maksuun liittyvät riskit siirretään Nigerian konttorin vastuulle. Kun kauppakumppani on näin tuttu ja luotettava, ei käytetä erikoisia maksuehtoja. Nigerian
lähetykset toimitetaan tavallisesti kauppalaskulla, jossa maksuehtona on 45 päivää
netto.
”On tärkeää toimia yhteistyössä Nigerian konttorin kanssa, koska heiltä löytyy
paikallinen osaaminen.” (Henkilö A)
59
”Yritykset törmäävät Nigeriassa edelleen korruptioon ja rikollisuuteen. Tällä toimintatavalla tiedämme kenen kanssa olemme tekemisissä.” (Henkilö C)
Kehitysehdotuksia
Halusin haastatteluissa myös selvittää mahdollisia kehitysehdotuksia vientiprosessin helpottamiseksi. Vientiprosessia kehittämällä tavaran lähetys onnistuisi paremmin sekä kaupankäynti olisi selväpiirteisempää. Yleisesti ottaen haastateltavat
pitivät nykyistä prosessia toimivana.
Moni henkilö piti erittäin tärkeänä vientiasiakirjojen täyttämistä oikein, jolloin
tullaus pystytään hoitamaan ilman suurempia ongelmia. Tämä kuitenkin vaatii
kaupan osapuolilta selkeää ja aktiivista yhteydenpitoa. Kuten jo aiemmin kävi ilmi, asiakirjoihin tarvittavien tietojen oikeellisuutta joudutaan usein kyseenalaistamaan.
Haastateltavat totesivat vientiprosessin helpottuneen huomattavasti, kun Nigeriaan
perustettiin yrityksen oma konttori. Paikallisen kumppanin kanssa tavarat saadaan
sujuvammin maahan ja he tuntevat nigerialaisen kaupankäyntikulttuurin. Lisäksi
työhön perehdyttäminen koettiin tärkeäksi, jotta vältytään turhilta virheiltä.
”Kun kaikilla osapuolilla on pelisäännöt selvillä, vientiprosessin toteuttaminen
suhteellisen helppoa.” (Henkilö A)
”Nigerian kohdalla ohjeistukset ovat muuttuneet monta kertaa. Se tekee maasta
haastavan viennin kohteen, koska prosessin tekemiseen ei ehdi muodostua rutiinia.” (Henkilö D)
9.5 Tutkimuksen reliaabelius ja validius
Tutkimuksessa pyritään välttämään virheiden muodostumista, mutta silti tulosten
luotettavuus ja pätevyys vaihtelevat. Sen vuoksi kaikissa tutkimuksissa pyritään
arvioimaan tehdyn tutkimuksen luotettavuutta. Luotettavuuden arvioinnissa voidaan käyttää monia erilaisia tutkimus- ja mittaustapoja. Tutkimuksen tasoa ja johtopäätösten luotettavuutta arvioitaessa käytetään usein reliaabeliuden ja validiuden
60
käsitteitä. Molemmat käsitteet liittyvät tutkimuksen luotettavuuteen tiedon tuottajana. (Saukkonen 2013)
Tutkimuksen reliaabelius tarkoittaa tutkimustulosten toistettavuutta. Tutkimuksen
reliaabelius tarkoittaa siis mittauksen tai tutkimuksen kykyä antaa eisattumanvaraisia tuloksia. Esimerkiksi jos kaksi arvioijaa päätyy samanlaiseen
tulokseen, voidaan tulosta pitää reliaabelina. Tutkimuksen heikko reliabiliteetti
saattaa olla seurausta esimerkiksi sellaisista virheistä, jotka johtuvat huolimattomuudesta aineiston keruussa. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa kyse voi olla esimerkiksi nauhoitetun haastattelun epätarkasta purkamisesta. (Hirsjärvi ym. 2010,
231–233)
Tutkimuksessani saavutettiin mielestäni riittävän suuri toistettavuus. Tutkimuksen
reliabiliteettia eli luotettavuutta voidaan pitää hyvänä, sillä tutkimuksen haastatteluihin osallistuneilla henkilöillä on asiantuntemusta ja kokemusta viennistä Nigeriaan. Haastateltava kohderyhmä muodostui kokonaan oman alansa ammattilaisista. Tutkimustulokset olisivat suurella todennäköisyydellä samat, mikäli tutkimus
toteutettaisiin uudelleen. Tutkimustulosten virheet minimoitiin nauhoittamalla
haastattelut ja purkamalla ne huolellisesti jälkeenpäin.
Tutkimuksen validius eli pätevyys on tutkimuksen kannalta huomattavasti ratkaisevampi laadun kriteeri. Siinä on kyse mahdollisista systemaattisista ongelmista
tutkimuksen tulkinnoissa tai suorituksessa. Kaiken kaikkiaan validius tarkoittaa
aineistosta tehtyjen johtopäätösten luotettavuutta ja tutkimusmenetelmän kykyä
mitata juuri sitä, mitä on tarkoituskin mitata. (Saukkonen 2013)
Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta nostaa tutkijan perusteellinen selostus tutkimuksen toteuttamisesta. Perusteellisuus koskee tutkimuksen kaikkia vaiheita ja
myös aineiston tuottamisen olosuhteet tulisi kertoa totuudenmukaisesti ja selkeästi. Esimerkiksi haastattelututkimuksessa kerrotaan olosuhteista ja paikoista, joissa
aineistot kerättiin. Lisäksi tutkimuksessa kerrotaan haastatteluihin käytetty aika,
mahdolliset häiriötekijät, virhetulkinnat haastattelussa sekä tutkijan oma itsearviointi tilanteesta. (Hirsjärvi ym. 2010, 231–233)
61
Tutkimustulosten tulkinta vaatii tutkijalta kykyä punnita vastauksia ja saattaa niitä
myös teoreettisen tarkastelun tasolle. Tulosten tulkintaan pätee myös tarkkuus:
olisi kerrottava, millä perusteella tutkija muodostaa tulkintoja sekä mihin hän päätelmänsä perustaa. Tässä lukijaa auttaa, jos tutkimusselosteita elävöitetään esimerkiksi suorilla haastatteluotteilla tai muilla autenttisilla asiakirjoilla. (Hirsjärvi
ym. 2010, 231–233)
Tutkimuksen haastattelukysymykset liittyivät opinnäytetyöni tutkimusongelmaan.
Haastattelurunko muodostettiin siten, että kysymykset pohjautuvat tutkimukseni
teoreettiseen osaan. Kysymykset koskivat juuri niitä asioita, joita halusin tutkimuksessani selvittää. Haastattelut toteutettiin yrityksen neuvotteluhuoneessa ja
niiden kesto oli noin 30 minuuttia. Tällä tavoin pystyttiin minimoimaan ympäristön sekä äänitetyn materiaalin häiriötekijät. Tutkimustulosten perusteella kerätty
aineisto vastaa saatavilla olevaa kirjallisuutta ja teoriaa. Tämän pohjalta olen tullut
siihen tulokseen, että tutkimukseni täyttää validiuden eli pätevyyden kriteerit.
62
10 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen Nigeria on viennin kohdemaana. Tavoitteena oli kuvata vientiprosessia Nigeriaan ja kertoa siihen liittyvistä haasteista. Uskon, että tutkimuksesta on hyötyä yrityksille, jotka harkitsevat
siirtymistä Nigerian markkinoille.
Tutkimuksessa käy ilmi haasteita, joita kansainvälinen yritys voi kohdata vientiprosessin aikana Nigeriaan. Opinnäytetyössäni tutkittiin, mitä asioita Nigerian
kanssa kauppaa tekevän yrityksen tulisi ottaa huomioon. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia asiakirjoja, kuljetusmuotoja, toimituslausekkeita, maksuehtoja ja
maksutapoja käytetään viennissä Nigeriaan. Tutkimuksessa tuli esille myös nigerialaisten kaupankäyntitapoja sekä pohdittiin kehitysehdotuksia vientiprosessin
helpottamiseksi.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että viennin kohdemaana Nigeria on
haastava. Tutkimustulokset osoittavat, että eniten ongelmia muodostavat vientiin
liittyvien säännösten muutokset ja korruptio. Erityisen tärkeäksi nousevat kontaktit paikallisiin toimijoihin sekä luotettavat kauppakumppanit. Kuitenkaan nigerialaista kaupankäyntikulttuuria ei saa unohtaa, koska sen tunteminen saattaa olla
ratkaisevassa asemassa kauppaneuvotteluiden aikana.
Tavaraa vietäessä Nigeriaan asiakirjojen väärät tiedot aiheuttavat usein ongelmia.
Kun kauppa on jo suoritettu ja tavara toimitettu, saattavat jotkin tiedot muuttua
vielä matkan varrella. Kaupanosapuolten heikon tiedonkulun vuoksi vientiasiakirjoissa saattaa olla vääriä tietoja, mikä aiheuttaa lisäkustannuksia ja viivästyksen
tavaran lähetyksessä. Vientiasiakirjojen huolellinen täyttäminen sekä kaupanosapuolten selkeä ja aktiivinen yhteydenpito helpottaisi vientiprosessia.
Maksuehtoihin ja maksutapoihin liittyviä riskejä vähennetään myymällä tavarat
yrityksen omalle konttorille. Paikallinen konttori tuntee asiakkaat paremmin ja
tulee toimeen Nigerian byrokratian kanssa. Läheinen yhteistyö paikallisen toimijan kanssa vähentää muitakin vientiin liittyviä riskejä.
63
Olen mielestäni saanut tuotettua hyödyllistä ja luotettavaa tietoa opinnäytetyössäni. Sain hyvin käsiteltyä Nigeriaa viennin kohdemaana ja tarkasteltua vientiprosessin erityispiirteitä. Esille nousi sekä viennin haasteita että riskejä. Tämän tutkimuksen tekeminen on ollut kokonaisuudessaan opettavaista ja mielenkiintoista.
Uskon, että voin hyödyntää työstäni saamaani tietoa tulevissa työtehtävissä.
64
LÄHTEET
Ahokangas, P., Pihkala T. 2002. Kansainvälistyvä yritys. Helsinki. Edita.
Finpro. 2012. Laivauskäsikirja. Helsinki. Finpro.
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2010. Tutki ja kirjoita. Hämeenlinna. Kariston Kirjapaino Oy.
Incoterms. 2010. International Chamber of Commerce. Paris. ICC Services.
Melin, K. 2011. Ulkomaankaupan menettelyt. Tammertekniikka / AmkKustannus Oy.
Pehkonen, E. 2000. Vienti- ja tuontitoiminta. Porvoo. WS Bookwell Oy.
Pirnes, P., Kukkola E. 2002. Kansainvälisen liiketoiminnan käsikirja. Vantaa.
Tummavuoren Kirjapaino Oy.
Voionmaa, L. 2012. Maailman markkinat 2012. Ulkoasianministeriö / Edita Prima
Oy.
Yhdenmukaiset remburssisäännöt UCP 600. ICC Uniform Customs and Practice
for Documentary Credits 2007 revision. 2007. Helsinki. ICC Palvelu Oy.
Äijö, T. 2008. Kilpailukyky huippukuntoon. Juva. WS Bookwell Oy.
Aktia. 2013. Vienti. Viitattu 29.1.2013. Saatavilla Internetissä:
http://www.aktia.fi/ulkomaankauppa/vienti
DHL Finland. 2013. Ohjeet ja lisäveloitukset. Viitattu 26.1.2013. Saatavilla Internetissä: http://www.dhl.fi/fi/logistics/asiakasinfo/ohjeet_ja_lisaveloitukset.html
Finpro. 2012. Maaprofiilit. Viitattu 29.12.2012. Saatavilla Internetissä:
http://www.finpro.fi/maaprofiilit/nigeria
ICC Finland. 2013. Toimitusten hallinta. Viitattu 24.1.2013. Saatavilla Internetissä: http://www.icc.fi/toimitusten-hallinta-icc-incoterms-2010
Kauppapolitiikka. 2012. Afrikka ja Lähi-itä. Viitattu 26.12.2012. Saatavilla Internetissä:
http://www.kauppapolitiikka.fi/public/default.aspx?contentid=213232&nodeid=4
1518&contentlan=1&culture=fi-FI
Saukkonen, P. 2013. Tutkimusmenetelmät ja tutkimusaineistot. Viitattu
23.2.2013. Saatavilla Internetissä:
http://www.mv.helsinki.fi/home/psaukkon/tutkielma/Tutkimusmenetelmat.html
Tullihallitus. 2012. Vienti. Viitattu 25.11.2012. Saatavilla Internetissä:
http://www.tulli.fi/fi/yrityksille/vienti/index.jsp
65
Tullihallitus. 2012. Vienti EU:n ulkopuolelle. Viitattu 6.12.2012. Saatavilla Internetissä: http://www.tulli.fi/fi/yrityksille/vienti/vienti_eun_ulkopuolelle/index.jsp
Tullihallitus. 2012. Vientirajoitukset. Viitattu 9.12.2012. Saatavilla Internetissä:
http://www.tulli.fi/fi/yrityksille/vienti/vientirajoitukset/index.jsp
Ulkoasiainministeriö. 2012. Kaksikäyttötuotteiden vienti. Viitattu 9.12.2012. Saatavilla Internetissä:
http://formin.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=15748&contentlan=1&culture
=fi-FI
LIITTEET
Liite 1
Haastattelukysymykset
1. Millaisissa työtehtävissä toimit?
2. Kuinka kauan olet työskennellyt tässä yrityksessä?
3. Miten pitkä kokemus sinulla on viennistä Nigeriaan?
4. Minkälainen vaikutelma sinulla on Nigeriasta viennin näkökulmasta?
5. Mitä haasteita olet saanut kokea viennissä Nigeriaan?
6. Mitä asioita tulee ottaa huomioon viennin asiakirjojen kanssa?
7. Millaisia kuljetusmuotoja ja toimituslausekkeita käytätte lähetyksissänne
Nigeriaan?
8. Mitä maksuehtoja ja maksutapoja käytätte Nigerian lähetyksissä?
9. Millaisia kehitysehdotuksia antaisit vientiprosessin helpottamiseksi?
Fly UP